Illusiah bloggaa

Pyhäpäivänä pitkästä pitkästä aikaa...

2011-11-05T08:50:00.000-07:00

Kuvat ovat Lohjanjärveltä, jonka rannalla vietimme syysloman. osi kaunista. Vesi oli 8 asteista, mutta kävin

kastautumassa muutamankin kerran.

On pyhäpäivä ja mies ja poika on lähdössä hautausmaalle, mutta ei kiinnosta. Sytytin pihalle kynttilöitä. Siskolle pihalammen rannalle, missä istuskeli yksinään viltti ympärillään maassa toiseksi viimeisellä kerralla kun näin hänet.
Katselin ikkkunasta ja tiesin miten pahalta hänestä tuntui.

Maalasin tänään ikoniakin, mutta tuntuu ettei tänään onnistu mikään. Pari tuntia maalattuani huomasin, etten saa marttyyrin viittaa sellaiseksi, kun pitäisi ja pesin viinillä pois. Marttyyrin viitta on punainen, mikä on erinomaisen hyvä väri sotkemaan ison alueen, kun pieni hippunenkin värijauhetta joutuu pinnalle.
Niinpä joudun sekoittamaan uudestaan myös taustavärin ja korjaan senkin. Niin ja sitten kuiva valkkari loppui, enkä pääse maalaamaan, ennen kuin pääsee Alkoon.
En siis maalaa viinihöyryissä, vaan valkkaria käytetään emulsiossa, mitä käytetään maalamiseen.

Virkkasin myös Huopasesta aamulla pari lumihiutaletta, jotka piti huovuttaa pesukoneessa. Ajattelin tehdä lähimmille työkavereille jouluksi, mutta koneesta tuli pari tiukkaa myttyä, joista ei saa lumihiutaletta, vaikka kuinka venyttelisi.
Kelpaavat korkeintaan kissanleluksi, jos olisi kissa.

Eli kovasti olen touhunnut ja mitään en ole saanut aikaan.

Taidanpa siis mennä saunaan ja ottaa oluen.

Satunnaisia kuvia

2011-09-10T10:36:00.000-07:00

Koira on ihan yhtä nätti alapuolelta kun yläpuolelta!

Kätevää. Voi olla lämpimässä peiton alla ja silti hengittää!

Näin tässä yhtenä iltana avaruusaluksen. Todiste alakuvassa!

Kyllä nyt on syksy

2011-09-01T04:01:00.000-07:00

Olen kyllä mielessäni yrittänyt pitkittää syksyn tuloa, koska pimeä aika on niin pitkä, mutta rakastan kyllä syksyä vuodenajoista ehkä eniten. Paitsi sitten ihan marraskuussa kun on oikein pimeää ja harmaata sadetta tulee päiväkausia.

Tänään maastouduin ihan työn puolesta luontoon. Sellainen omahetki luonnossa yksin kesken työpäivän on ihana!

Musta tuntuu muutenkin,että mulla on nykyään niin hyvä olla, että kuljen puolittain hymyillen.

Intuition käyttö lisää herkkyyttä ja välillä ympäristö lyö kovaa. Vanhat asenteet ja kuviot tulevat päivänvaloon. Ne täytyy ymmärtää ja hylätä.

Totuus piilee unissa?

2011-08-29T01:44:00.000-07:00

Viime yön unessa, (yhdessä niistä) olin laiminlyönyt jonkun työasian ihan huolimattomuuttani. Juttu ei ollut iso, mutta riitti siihen, että joku loukkaantui fyysisesti. Unessa siskoni oli mun esimies ja kun yritin tavoitella häntä, mulle kerrottiin, että mun sisko oli lähtenyt siltä päivältä kotiin tän mun mokan takia. Että hänelle oli tulossa jotain seuraamuksia tästä loukkaantumisesta. Yritin soittaa mun siskolle moneen moneen kertaan, muttei kukaan vastannut.

Ihan kun mulla olis jotain syyllisyyden tunteita siskon parin vuoden takaisen itsemurhan jälkeen. Vaikka tietoisesti en tiedä niitä olevan.

Kuvat on lauantai-illalta kun oli ihanan lämmin ilta, jo pimeä. Alempi kuva on otettu salamalla ja on kuin päivänvalossa.

Halusin vuosikausia pihalampeen "usvakonetta" ja keväällä se viimein ostettiin. Kirkas valo ei ole lamppu, vaan kelluva kynttilä. Luonnossa se oli paljon kauniimpaa kuin huonolaatuisissa kuvissa.

Loppukevennys: Junna ei niin tykkää näistä koiranpipareista ja onkin piilottanut sen sohvan istuimen ja selkänojan väliin. Näitä on sohvan muissakin saumoissa.

ehkä...

2011-08-26T06:56:00.000-07:00

Ehkä pitäisi tehdä joku päätös tämän blogin suhteen... en oikeen osaa kirjottaa tänne. En kirjoita asioista, jotka on tosissaan mulle tärkeitä. Asiat on niin muuttunnu, enkä edes kaikille halua paljastaa. Toisaalta olis ihanaa kirjottaa niin, ettei kukaan osais yhdistää minuun. Ihan vapaasti. Ehkä mun pitäis alottaa uusi blogi kokonaan toiselta pohjalta (kyllä mä Rentukka sulle osotteen lähettäisin.)
Ei sillä, että mun blogi kovin montaa kiinnostaisi eikä tarvikkaan, mutta on kyllä muutama lukija Pilviharso ym. joiden blogeja käyn lukemassa ja olis kiva saada uuteen blogiinkin mukaan.
Tämä on nyt ajatuksen asteella, mutta ehkä se on ratkaisu.
Tämä kuva kertoo mun fiiliksistä. Toiveikas... ja kaikki on mahdollista!

Salobrena

2011-07-28T04:52:00.000-07:00

Meilläkin alkoi vihdoin loma, (kun jotkut jo palailevat töihin).

Loma alkoi aika rytisten! Lauantaina tuli kolme pientä lapsenlasta hoitoon, kun vanhempansa lähtivät hakemaan neljättä. Lauantai-iltana syntyi kolmas tyttönen. Sunnuntaina lapset lähtivät ja lähdimme yli sadan kilometrin päähän viemää koiraa hoitoon. Maanantaiaamuna sitten suunnistimme kohti Tamperetta ja sieltä Malagaan. Olimme vuokranneet auton ja lentokentältä lähdimme huristelemaan kohti Salobrenaa, mistä olimme vuokranneet talon.

Tämä yläkuva oli musta jännä siksi,että ikkunan heijastuksis´sa näyttää, niin kuin pilvien päällä olisi toinen todellisuus. Kuusimetsää ja vettä auringon laskiessa.

Tässä talomme etuovi ja alla pojan huoneen parveke. Alakerrassa oli makuuhuone ja kylppäri, keskikerroksessa olohuone ja keittiö. Yläkerrassa pojan huone ja kylppäri. Taloon kuului kaksi parveketta ja kattoterassi. Kun talo vielä sijaitsi kukkulan kyljessä ja rannalta asunnolle oli n. 7 min kiipeily rappusia pitkin, parkui pohkeet armoa muutaman ekan päivän. Laskin talon sisällä olevan 41 rappusta!

Meri oli ihana ihana ihana! Aallot oli hienoja ja yhtenä päivänä oli punainen lippu rannalla aallokon takia. Silloinkin oltiin rannalla leikkimässä ja juoksemassa aaltoja pakoon.

Alhambraan on vaikea saada ovelta lippuja ja olinkin ostanut ne netin kautta etukäteen. hankala paikka näissä käytännön asioissa muutenkin. Ostaessa piti jo olla tarkka aika, koska tulee ja kun ennen klo 14 valittuna päivänä olimme portilla, kuten sovittu, aukesi portti tosiaan tasan kello 14. Mutta oikeasti meidän olisi pitänytkin olla Nasridin palatsin ovella kello 14. Kun myöhästyimme puolisen tuntia, emme päässeet sisään. Oppaat ja lipuntarkastajat eivät puhuneet kun espanjaa! Yksi heistä neuvoi etsimään infon ja selvittämään asiaa. Infoa etsittiin hartaasti ja lopulta se löytyi: Nainen joka käveli alueella ilman mitään infon merkkiä. Hän sentään puhui englantia ja käski menemään customers officeen selvittämään vieläkö meidän on mahdollista päästä sisälle. Erinäisten toimenpiteiden ja koneen näpyttelyiden jälkeen sisäänpääsy vihdoin järjestyi.

Lämpöä riitti. Palatsit ja puutarhat oli upeita ja tämä oli yksi kohde minkä olin aina halunnut nähdä, mutta en ikinä uskonut, että sinne pääsisin.

Kasvissyöjälle espanja ei ollut helpoin paikka ja ja jos kävimme äkkiä jossain nappaamassa jotain, tarkoitti se kohdallani yleensä höttöistö patonkia valkoisesta vehnäjauhosta ja juustoa välissä.

Alla olevan annoksen sain, kun ajattelin syödä vaan vähän kevyttä ja tilasin hedelmäsalaatin. Annos oli megalomaanisen iso.

Eilen oli uusi vauveli kylässä. Olimme miehen kanssa miettineet sen nimeä aikaisemmin muiden lasten kuullen ajatelleet mikä rimmaisi muihin: Pilli, silli tai tilli.
Isosisko oli kuunneelut tarkkana ja ilmoittanut kotona, että vauvan nimi on sitten Tilli!

Pihalla

2011-07-14T22:36:00.000-07:00

Jospa olen jo toipunut katkeruudestani ja laitan tänne muutaman kuvan pihalta. Muualla tässä ei ole ehtinytkään kuvailemaan, kun loma alkaa vasta huomenna, tai oikeastaan menen lauantaiksikin kakkostyöpaikkaan.
Tämä Mårbacka on ihana, omatalvettama jo kaksi vuotta. Viime kesänä kukkia oli max. 20 ja nyt 26 yhtä aikaa!

Tästä käppänästä tulee kurkku.

No niin! Valokuvien liittäminen ei onnistu, joten aikaisempi teksti on kirjoitettu eilen.
Tänään on muuten viimeinen työpäivä ennen lomaa. Tosin menen vielä illaksikin ja huomiseksi toiseen työpaikkaan. Maanantaina suuntaamme Espanjaan, mistä olemme pienestä Salobrenan kaupungista vuokranneet viikoksi talon.
Salobrena on meren rannalla ja toisella puolella on Sierra Nevadan vuoristo. Alhambran linnaan on 45 min. ajomatka ja olenkin liput tilannut ennakkoon. Ovelta on enää tosi vaikea saada lippuja.
Mäyrikselle olin varannut hoitolasta paikan, mutta ei meillä ole sydäntä jättää sitä sinne kahdeksaksi päiväksi, joten äiti valjastettiin koiran hoitajaksi.
Odotan jo kovasti matkaa, kun olen katsellut upeita kuvia seudulta. Olemme taas vuokranneet viikoksi auton, niin että pääsee näkemaään ympäristöä vähän laajemminkin ja pääsee vuorille,eikä tarvitse vaan parvekkeelta kuikoilla.

Peitto valmis!

2011-06-30T02:18:00.000-07:00

Tässä tämä vihdoin on. Ei sen teleminen nyt niin kauheasti aikaa vienyt, mutta tuntui välillä puuduttavalle. Tosin virkkasin välillä yhden tunikan ja neuloin 4-vuotiaalle paidan

Vähän hassusti tämän kanssa kyllä kävi. Mulla ei ollut ohjetta, kuuntelin vaan, mitä työkaveri kertoi ja koko meni jotenkin ohi korvien. Nyt kun peitto on valmis, selvisi, että peitto oli ohjeessa 6*7 tilkkua, eli yhteensä 42. Muistin että 7*10, eli virkkasin sitte 70 tilkkua.

Ihan hyvä. Ei mikään ole niin ärsyttävää, kun nafti peitto, jota yrittää venyttää jaloilleen.

Laitoin vielä hapsut päihin.

Kuten kuvista näkyy, mäyris rakastui peittoon ja kuvaa ei saanut otettua ilman koiraa.

Laitoin tämän viimeisenkin kuvan, vaikkei se ole tallentunut kokonaan. Junna haki vielä oman mansikkansa, jota ei syö, vaan kanniskelee, peiton päälle. Siinä hän vieressä katsoo, että se on hyvä paikka mansikalle!

Tiedossa pitkästä aikaa muuta kuin työtä viikonlopuksi. Lähdetään naisporukalla Imatralle viikonlopuksi. En olekaan koskaan käynytkään. Tiedossa juttelua, saunomista ja lauantaina terassikierros.

Kaikki muuttuu...

2011-06-09T04:37:00.000-07:00

Olen tässä ollut pistämässä blogia jäihin jo jonkun aikaa. En ole enää ollut innostunut kirjoituksista ja harvakseen olenkin päivitellyt. Alunperin innostukseni blogeihin lähti tutustumisesta sisustus-, puutarha ynnä krääsäblogeihin. Olen vaan huomannut, että ei oikeesti kiinnosta.
Hyvät ihmiset, maalatkaa nyt jo ne valkoiset huonekalut ja koriste-esineet mustiksi ja missä teidän miehet on? Ei ne ainakaan sovi teidän kruunukoristeiden ja orvokkikimppujen sekaan.
Ainakaan ne ei ole eksyneet, kun joka tavarassa ja asiassa lukee romanttisin kirjaimin, mikä se on.
Ohh, luontainen ilkeyteni, mitä olen niin yrittänyt blogissa peitellä, pääsi nyt vähän ryöstäytymään. Ehkä sen peittelyn takia mun blogi on niin hemmetin tylsä.

Koiran aamu...

2011-05-26T03:09:00.000-07:00

Ai tä? Herätys? Pääseeköhän täältä, kun joku on taas pudottanut yöllä tyynyn mun päälle..

Koira on jo vääntäytynyt oikeinpäin jalat kohti lattiaa.

Reipasta ravistelua...

...ja haukotus, niin jaksaa lähteä pissille.

Blogikirjoittelu on ollut vähän verkkaista. Ei tahdo aika ja tarmo riittää. Päivätyön lisäksi on tullut ilta ja lauantaityö luontaistuotekaupassa. Niin ja yksi muutos työelämässä on muhimassa.
Mulla on joutilaan ajan puutetta! Lomapäivätkin kuluu monimuoto-opiskelun lähipäiviin.
Silloin kun saa vaan olla, vaikka illalla kahdeksan jälkeen, on niin puhki, ettei jaksa kun tuijottaa vähän telkkaria ja nukkumaan.
Mutta olin mä Naisten kympillä. Kuntokävelijöiden ryhmässä, enkä ole eläissäni kävellyt niin kovaa. Lenkkarit oli vanhat ja kulahtaneet ja nyt näyttää, että yksi kynsi irtoaa ja nilkat on ihan turvoksissa, vaikka jo monta päivää on mennyt. Kävinkin tällä viikolla ostamassa uudet lenkkarit ja ihmettelin, että onko mulla tosiaan niin iso jalka, kun en eläissäni ole ostanut niin isoja kenkiä. Vasta kun huomasin nilkkaturvotuksen, tuli mieleen, että olikohan mun jalat niin turvoksissa. Ehkä ne kengät on normaalitilassa mulle ihan liian isot! En ole kokeillut kaupan jälkeen.
Muuten kympillä oli tosi kivaa. Ensi vuonna uudestaan, mutta paremmin valmistautuneena. Jos vaikka yllätän itseni ja treenaan hölkkääjien ryhmään.

Pihapostaus...

2011-05-17T23:40:00.000-07:00

Tämmöistä sumukonetta olen haikaillut pihalammikkoon jo pari vuotta ja nyt se vihdoin hommattiin. Odotan vaan, että enkelipatsaan takana kivien välissä oleva iiris kasvaa ja vihreät rehevät lehdet kaartuvat lammikon ylle. Vielä elokuun hämärät illat, niin lammikko on (varmaankin) ihana.

Hei! Kattokaa, mä löysin kukkia!
Oli niin hieno kukkakranssi, että täytyy tähän vielä erikseen laittaa kuva. Niin muuten kranssin kanssa kävi niin, että illalla istuin olohuoneessa ja mies käveli pihalla ja huomasi kukat. Samassa hän potki kranssin rikki
: ( , ettei voikukat pääse siementämään. Olisin kyllä kieltänyt, jos olisin ollut puhe-etäisyydellä.

Jouluruusu on kukkinut jo tosi pitkään ja kun luulin, että nyt se on parhaimmillaan, niin kukkien määrä on siitäkin vaan lisääntynyt. Alakuvassa Moskovalaisrouvalle uusi tuttavuus, ruohonleikkuri. Sitä piti nuuskia vähän kauempaa kurkotellen. Jos vaikka käynnistyy.

Äitienpäivälahjaksi sain omalta äidiltä pinkin silikonikakkuvuoan, joka on ruusun muotoinen. Mietimme miten hienoja kakkuja sillä voitehdä ja miten koristella mahdollisimman ruusumaisesti. Mutta ensimmäinen leipomus olikin saaristolaisleipä. Ohjeen nappasin Kotoliving- blogista.

Viikonloppuna suunnataan naisten kympille. Toivottavasti ilmat suosii.

Nyt alkaa meditointi...

2011-05-09T23:27:00.000-07:00

Olen joskus aina innostunut meditoimaan enemmän tai vähemmän, mutta en koskaan niin säännöllisesti, että mitään kehitystä olisin havainnut. Nyt kuitenkin löysin kivan blogin Highway to health jossa oli myös kuukauden mittainen meditaatiohaaste.
Aloitan tänään!
Ei varmaan tee yhtään pahaa. Jospa se lisäisi keskittymiskykyä ja rauhottaisi mieltä.
Päivät on täynnä ja mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia niin paljon, että kaiholla odotan ehkä 15 vuoden päästä koittavia eläkepäiviä. Aika epäreilua, että nyt kun olisi kauheasti tekemistä., täytyy käydä suurin osa ajasta töissä, mitä ei ehkä edes koe kovin mielekkääksi. Kuinka antoisaa elämä olisi, jos voisi toteuttaa omia mielenkiinnon kohteitaan. Kyllä niissäkin voisi olla jotain tuottavaa ja ihan työtäkin, eikä pelkkää huvittelua. Se vaan tuntuisi huvittelulta.
Sain mä ensimmäisen ihan yksin, ilman ohjausta maalatun ikonin valmiiksi. Mulla oli tämä kaunis malli valkopukuisesta enkelistä, jonka halusin maalata, mutta mallissa enkeliä ei ollut nimetty. Niinpä olen etsinyt enkelille nimeä. Ensin ajattelin enkelin olevan Jegudiel, mutta Jegudielillä on yleensä ikoneissa kädessä ruoska ja jokin muu tyypillinen tuntomerkki.
Sitten löysin tämän toisen valkopukuisen enkelin, Jeremiel.
Jeremiel on yhteysenkeli Jumalaan ja auttaa myös kuolleita rajan yli. Ja löysinpä sellaisenkin tehtävän, että Jeremiel antaa ihmisten kumppaniksi eläimiä, eli kun ihminen tarvitsee kehittyäkseen jonku tietynlaisen eläimen ja eläin on kotia vailla, johdattaa Jeremiel nämä kaksi yhteen!
Ei voi olla tulematta mieleen meidän Junna. Yudzhina Venäjältä, joka tammikuussa muutti meille.

En ole mikään asiantuntija ja joku varmaan osaisi valaista enemmän asiaa.
Ikonimaalauksellekin haluaisin enemmän aikaa. Poika (14 v) toivoo, että maalaisin hänelle opiskelijoiden ja filosofien suojelupyhimyksen.
Neljäs lapsenlapsi syntyy heinäkuussa ja lasten äidille haluaisin maalata Marian Jeesuslapsen kanssa.

Kevättä pihalla...

2011-05-04T02:10:00.000-07:00

Tässä kuvassa on meidän valkosipulipenkki!

Mies nosti sipulit vanhasta penkistä, kun alkoivat olemaan niin kitukasvuisia ja vaihdettiin uuteen paikkaan. Ihmettelin jo aikaisemmin maasta työntyviä piippoja, että miten toiset on niin omituisen näköisiä. Ollaan kovasti ihmetelty ja ainoa selitys on, että maahan on levitetty lehtikompostia, jonne on joskus heitetty pääsiäisnarsissit. Sipulit on tehneet pieniä sivusipuleita ahkerasti ja mieshän ei tietysti erottanut niitä valkosipulin kynsistä. Oli penkin toiseen päähän tullut vähän sipuliakin.

Hain loput nousevat sipulit vanhalta paikalta ja istutin joka narsissin viereen yhden.

Jouluruusu kukkii ahkerasti. Se kukki jo viime vuonna, mutta ei ihan näin komeasti.

Kasvihuoneen asukit ovat kerääntyneet lämppärin ympärille. Lamppuöljyllä toimiva lämppäri on löytö kierrätyskeskuksesta. Yhtenä yönä oli polttoaine loppunut ja lämpö laski pariin asteeseen. Lämppärin ollessa päällä yölämpötila on alimmillaan noin 12 astetta.

Kauhean paljon en ole ehtinyt pihan hyväksi tehdä. Mihin aika menee?

Aloitin vuoden alussa opiskelunkin työn ohessa. Liittyy luontaistuotealaan. Kävin asioimassa paikallisessa luontaistuoteliikkeessä ja samalla ilmoitin olevani halukas, jos vaikka tarvitsisivat viikonloppu- tai ilta-apua. Olin ajatellut, että ei varmaan mitään mahdollisuuksia, mutta nyt olen ollut siellä jo pari kertaa ja kalenteriin on merkitty vuoroja parille viikolle eteenpäin. Ala on todella kiinnostava ja opiskeltavaa riittää varmaan lopuksi ikää. Saas nähdä mitä kaikkea tästä seuraa!

Tuntuu ihmeellisesti siltä, että toiveilla on taipumus toteutua. Oleppa siis tarkka siitä mitä toivot!

Kevään ensimmäiset...

2011-04-19T23:33:00.001-07:00

Lisää hirviökasveja...

2011-04-19T00:26:00.000-07:00

...joo nyt on joku triffidien kapina menossa liittyen edelliseen postaukseen. Tää alkaa jo olemaan pelottavaa.
Tässä on Aaronin sauva, jonka ostin puutarhamessuilta. Kasvia kukitetaan kuivana mukulana, mutta ennenkuin ehdin lukea ohjeet, olin jo uittanut mukulan. Kaadoin veden pois, mutta luulen, että kylvystä kasvi sai sopivan herätyksen levosta ja vauhtia kasvuun.

Tässä pikkuinen on vasta 65 cm korkea.

Ja tänä aamuna sitten istuin kahvipöydässä, kun pelästyin omituista kovaa kahahdusta, kuin joku olisi liikkunut muutaman metrin päästä. Katselin ympärille,että onko täällä joku, kun huomasin triffidin huojuvan.

Päällimmäinen kerros "nupun" ympäriltä oli kiertynyt rullalle alas!

Triffidi on nyt 87 cm korkea ja aika pelottava. Ensi yönä sille kuoriutuu tietysti jalat.

PS. töistä tullessa hämmästyin, kun matot oli kaikki pihalla ja ovet auki ja mies siivosi täydellä höyryllä. Ihmettelin kun just viikonloppuna tehtiin se. Selitys oli kuulemma, että koira on tehnyt asiansa sisälle ja haju oli miehen kotiin tullessa tyrmäävä.

Lähdin siitä lenkkeilyttämään koiraa ja takaisin tullessa oli hajuunkin löytynyt toinen syy. Tämä triffidi! Se oli nyt pihalla ja kun menin nuuskimaan, niin haju oli tosiaan järkyttävän paha. Mulla on toinen triffidi töissä ja ei kun työpaikalle takaisin hakemaan triffidiä, ettei koko osastoa tarvitse huomenna evakuoida.

Mähän arvasin, että jotain saa..nallista sillä oli mielessä.

Thihiii ; )

2011-04-08T09:43:00.000-07:00

FEED MEEE!!!!

Tirsk : )

Siis ostin tämän kevätpuutarhamessuilta pikkutytöille. Eivät ole vielä nähneet ja luulen kyllä, että pelästyvät pahanpäiväisesti.

Kuvahaaste...

2011-04-04T23:49:00.000-07:00

...oli kiva saada Riitalta, joka pitää blogia nimeltä Koskaan ei ole liina myöhäistä.
Ihan orjallisisesti en pystynyt ohjeiden mukaan kuvaa valitsemaan, koska kuva olisi ollut pojan koulukuva, jossa näkyy muita oppilaita.
Haaste on siis : Laita blogiisi neljännen albumisi neljäs kuva ja kerro siitä.

Kuvassa lentää harmaahaikara Pellingissä Porvoon saaristossa toissa kesänä. Veneilymme alkoi alkoi joskus vuonna -99, kun mies osti opiskelukaveriltaan baaritiskillä pikkutunteina vanhan lasikuitumoottoriveneen, joka oli maannut viime vuodet kaislikossa keräämässä levää kaverin appiukon kuoleman jälkeen.
Se avasi meille kokonaan uuden maailman! Pikkupoika oli vasta parivuotias kun vietimme aikaa viikonloppuisin ja lomalla Pellingissä teltassa nukkuen. Vene oli hmm... rämä. Moottoria oli korjattu narulla ja keula vähän vuoti, kun sillä oli tarpeeksi monta kertaa ajettu rantaan ja kolhittu.
Muistan kun siskoni kanssa jauhoimme purkkaa venematkalla, että saimme keulaa paikattua purkalla, ettei vesi ihan virtaamalla tule sisään.
Vene oli meillä täällä maissa trailerin päällä aidatulla ja lukitulla alueella, kun kerran paikalle mennessä lukko oli rikki ja vene varastettu.
Järkytys oli suuri. Tuntui, että meiltä oli varastettu osa elämää, vaikka vene varmaan varkaille oli pettymys, kun pääsivät lähempää katsomaan.
Kauaa emme ilman venettä olleet, vaan ostimme isomman, 70-luvulta sekin, mutta siinä oli oikein hytti!
Saimme siis nukkua sisällä, mutta jotenkin siitä ei yhtä paljon nauttinut kun telttaöistä.
Paras muisto isommasta veneestä on, kun ajoimme sillä Kotkaan. matka kesti kolme päivää, kun ajoimme aina leiripaikasta toiseen ja olin kamalan ylpeä kun osasin itse suunnistaa merikartan mukaan reitin.
Viime kesänä alkoi tuntumaan, että onko tämä jo nähty ja harvemmin tuli enää lähdettyä merelle ainakaan yöksi, päiväreissuja kuitenkin. Myimme veneen. Ostaja oli nuorehko mies, joka tuli kahden pikkutytön kanssa venettä hakemaan ja tuntui oikein hyvältä, kun tiesi, mitä elämyksiä perhe ja lapset tulevat saamaan.
No, ei mennyt montaa viikkoa kun kun asia oli mietityttänyt sen verran, että ei täss äkyllä ihan maakravuiksi kyllä jäädä ja ostimme kolmannen veneemme. Se oli jo syksyä, että en ole veneen kyydissä ollut kuin koeajolla. Siellä se odottaa talvisäilössä ensi kesää. Tämä vene on pieni, niin että sitä voi vetää autolla trailerissa ja viedä mille vesille tahtoo.

Tämä nyt ei suoraan kerro kuvasta, mutta sivuaa sitä. Saarissa leiriytyminen on antanut hirveän paljon meille kaikille ja varsinkin se on antanut leimansa pikkupoikaan, joka on jo 14 v. Talvella on ihana muistella kesää, kun makaa kalliolla ja edessä aukeaa avomeri ilman minkäänlaista saarta tai luotoa. Vain horisontti, jossa taivas ja meri yhtyvät utuisena viivana. Ei erota, missä taivas loppuu ja meri alkaa. Ainoa ääni on aaltojen loiske.

Jatkan haastetta Villikissalle, Possumammalle, Pilviharsolle ja Helenalle Rappioromantiikkaan.
Jään tänne kaihoisiin tunnelmiin...

Nyt se alkaa...

2011-04-03T00:35:00.000-07:00

....kevät nimittäin, tai kesän ihan ihan alku.

Pihalla on lunta vielä ihan kiitettävästi, mutta sisällä on kylvöt alkaneet. Eilen kylvin kasvihuonekurkkua, pensastomaattia, paprikaa ja meksikon samettiruusua. Tänään viidakkokurkkua. Vielä on paljon siemenpusseja odottamassa. Niiden kylvöajat on vähän myöhäisemmät.

Kasvihuoneessani päivälämpötila nousee aurinkoisena päivänä jo pitkälti päälle kahdenkymmenen.

Alla oleva kuva on viime kesän alusta. Huomasin juuri, ettei minulla ole yhtään kuvaa keski- tai loppukesältä, kun kasvihuone täyttyi ja koristekurpitsaköynnökset muodostivat katon huoneeseen.

Mun lempikasvi on pelargoni Mårbaca. Plantagenissa oli niitä poistohyllyssä, roskiskuntoisia resuja, joita sai ostaa alle kahdella eurolla. Ostin kokeeksi yhden ja siitä kasvoi aivan upea. Se kasvaa aika isoksi ja kukat ovat vähän pienemmät kuin jalostetummissa pelargoneissa, mutta niitä on kukassa yhtä aikaa jopa kaksikymmentä!

Sain talvetettua Mårbackani kodinhoitohuoneen ikkunalla ja eilen vaihdoin sille uutta multaa ja leikkasin pistokkaita.

Mårbacka viime kesänä.

Pikku lapsenlapsi oli mummilla yökylässä. Tyttösellä ei ole pottunokkaa, mutta kai se näyttää isolta, kun työntää nenän kameraan kiinni!

Kauhunhetkiä...

2011-03-31T10:52:00.000-07:00

...elin tänään koiran takia. Iltapäivällä olin töiden jälkeen viemässä Junnaa ulos, mutta koira pisti jarrut päälle ja halusi takaisin kotiin. Yritin houkutella, mutta koira vaan tärisi. Tultiin kotiin ja ajattelin vähän ajan päästä uudestaan ja takki päällä.

Puin siis koiran ja kannoin pihalle, kun ei ollut muuten halukas. maahan laskiessa Junna kiljaisi kivusta. houkuttelin sitä kävelemään muutaman askelen ja yritin katsoa, näkyykö jossain jotain vikaa. Junna puoliksi ryömi luokseni häntä koipien välissä takajalat puolittain raahaten maassa. Pelästyin aivan mielettömästi, että tässä on nyt se paljon pelätty mäyräkoirahalvaus!

Kannoin koiran sisälle ja huutelin miestä soittamaan eläinlääkärille. Ja nyt täytyy antaa huonoa palautetta paikalliselle eläinlääkäriasemalle. Ilmoittivat ettei ole aikoja. No ymmärtää sen, (mutta sentään hätätapaus) Mies kysyi sitten onko heillä toisen paikallisen eläinlääkärin numeroa. Vastaus oli aika töykeä, että ei ole. Ei niin paljon pitäisi pelätä kilpailua ainakaan kun eläin on tuskissaan (puhumattakaan omistajasta).

Pääsimme sitten päivystävälle eläinklinikalle.

Asiat ei onneksi olleet ihan niin huonosti, kun pelkäsimme. Junna on ilmeisesti päivällä yksin ollessaan hypännyt tai mitä lie tehnyt ja reväyttänyt jonkun lihaksen tai nivelen. Keskushermosto on kunnossa. Phuuh!

Junna sai heti kipupiikin ja viikon kipulääkekuurin ja liikuntaa ei saa harrastaa, vaan olisi oltava aika paikallaan.

Tässä kuvassa ollaan juuri kotiuduttu lääkäristä. Siirsin Junnan sängyn, eli lampaantaljan ja päiväpeiton olohuoneen lattialle, ettei Junna ala pyrkimään sohvalle.

Junnalla tuntuu olevan itsellään ihan sellainen asenne, että :

"Mä oon nyt ihan kipeeeee"

Kuten kuvasta näkyy. Kyllä melkein itku pääsi helpotuksesta.

Miksi oi miksi...

2011-03-25T07:25:00.000-07:00

toiset tulevat kampaamosta ja ovat tyytyväisiä tulokseen. Ja kun sitten itse laittavat hiukset, niin ei tule niin hyvä kuin kampaajan jäljiltä.
Mutta kun minä menen kampaamoon, tulen sieltä IHAN HIRVEÄN näköisenä ulos. Niin on ollut aina.
Niin käy kun menen kuvan kanssa ja näytän mitä haluan.
Niin käy kun kysyn kampaajalta, että mikä hänen mielestään mulle sopii.
Niin käy, kun sanon kampaajalle mikä ei tyydytä ja odotan kampaajan reagoivan siihen.
Näin on ollut aina ja siksi useimmiten hiukseni kasvavat omia aikojaan kunnes on pakko mennä, jos ei halua pitkiä hiuksia.
Kampaajat föönaavat AINA hiukset päänmyötäiseksi sileäksi kypäräksi.
Tämä ei ole mun mielikuvituksen tuotetta, vaan mies ja poika on todenneet, että näin todella on. Tulen kampaamosta aina pahemman ja vanhemman näköisenä kun menen sisään.
Olenkin viime aikoina leikannut hiuksiani itse, kunnes tänään lankesin.
Tulin kotiin ja näytin naamani pojalle ja kysyin onko nätti.
Reaktio oli raju: "ÄLÄ ÄLÄ ÄLÄ Mä en meinannu tuntee sinuu. Sä olet sen näkönen, että olet 80- vuotias ja sun nimi on Annikki!"

Sattuneesta syystä postaukseen ei liity kuvia.

Huomenna menen Hesaan kuuntelemaan Lorna Byrneä. Jos satutte olemaan paikalla, niin olen sitten se Annikki.

Tylsyyttä...

2011-03-22T02:35:00.000-07:00

...on se, että flunssa iski. Jospa siis roikun tässä koneella sen verran kun jaksan. Olen litkinyt Tallinnasta hankittua yrttiteetä flunssan hoitoon ja huuhdellut nenäkannulla, siis sarvikuonolla. Se on muuten ihan ehdoton keksintö, jota kammotaan ihan turhaan. Jotkut pitävät sitä inhottavana touhuna. Vaikka oikeastaan sehän on ihan toisinpäin. Sillä saa poskiontelot sun muut puhtaaksi sen sijaan, että säilöö bakteereita ja limaa elimistössään.
Tänään on tämän kevään lämpimin päivä, minkä huomasi jo aamulla, kun kävin Junnaa ulkoiluttamassa.

Meidän lintujenruokintapaikalla käy kova kuhina. Tässä pyörii sellainen 8-jäseninen fasaaniparvi kaikkien pikkulintujen lisäksi. Ison pihlajan juurelle on mies laittanut heinää ja on se vähän ajan kuluttua niin painunut, että luulen, että joku siinä tykkää makoillakin ehkä öisin. Jänis tai kettu, joka on myös paikalla nähty.

Eilen katsoin, että ikkunan takana hangen päällä jäljistä päätellen seistään ja katsellaan meille sisälle. Tänään yllätin tirkistelijän itseteosta ja hiippari ottikin jalat alleen.

Työn alla on tilkkupeitto. Sitä on aika kiva tehdä, kun käsillä on aina pieni pala kerrallaan ja voi tehdä neliön silloin toisen tällöin. Niitä on vasta 10 ja 70 on tavoitteena. Lankana on 7 veljestä Raita, joten ei tarvitse vaihtaa koko ajan väriä ja jää niitä rasittavia päättelyhommia vähemmän.

Rummutusta...

2011-03-13T09:04:00.000-07:00

Viikonloppu on mennyt rummunteossa. Tosi kivaa! Harmi, etten muistanut ottaa kameraa kurssille mukaan, niin olisi saanut eri vaiheista kuvia.

Tässä alla on ensin pikkupikku harjotusrumpu, joka tehtiin ensimmäiseksi.

Rumpukalsvot värjättiin. Tämän kalvo on kevyesti rutattu ja sidottu ennen väriliemeen laittamista.

Rumpukapulan varren tein poronsarvesta. Tämä on pieni kapula. Pitäisi vielä tehdä isompi puuvartinen.

Tässä mun iso "bassorumpu". Laitoin kalvon ensin ruskeaan väriliemeen, mutta pelästyin, kun kalvo alkoi näyttämään niin siniseltä ja vaihdoin toiseen punaisempaan liemeen. Tässäpä tulos. Haussa oli vaaleampi ruskea sävy, joten tämän väreihin en todella ole tyytyväinen, mutta ääni on komea!

Ensimmäisessä liemessä kalvo oli vähän aikaa rutattuna ja sitten aukaisin sen. Kuivumisen jälkenn pintakuviot tulivat näkyviin ja ovatkin aika kivoja. Pitäisi keksiä jotain koristelua tuohon kehikkoon, kun se jäi nyt kalvoon nähden niin vaaleaksi.

Ja tässä sitten paras tuotos! Valitsin rumpunahaksi tommosen vähän kärsineen ja tapelleen poron selkänahan ja käytin vain kevyesti väriliemessä, niin että väri otti voimakkaimmin nahan "virheisiin". Muuten nahkaa ei ole kurttailtu.

Tämä on vielä märkä, joten väri tulee vielä muuttumaan ja vaalenemaan.

Valitsin nahan myös paksuuden perusteella. Tarkoitus oli myös rummuttaa innokkaasti. Koristerumpuun kelpaa ohuempikin nahka.

Ja sitten se ONGELMA!

Tulin kotiin ja esittelin innokkaana perheelle rumpuja ja näytin miten komea, kumea ääni isosta rummusta lähtee....

ja koira meinasi saada sydänhalvauksen : (

Se haukkui ja vapisi ja oli ihan poissa tolaltaan. Se ei uskaltanut alkuun tulla mun lähellekään. Koko loppupäivän se on ollut liimaantuneena minuun, enkä voi ottaa askeltakaan ilman kynsien rapinaa takanani. Kun pysähdyn, se istuu jalkojen vieressä niin, että se koskettaa jalkaani. Lenkillä se oli liimaantuneena kantapäähäni.

Nyt useiden tuntien kuluttua koira tekee säännöllisesti tarkastuskierroksen eri paikoissa olevien rumpujen luona.

Eli meillä ei sitten rummuteta.

Olin jo haaveillut, miten soitan kesällä saaressa ulkona ja vihin ne käyttöön.

Heeiii kattokaa...

2011-03-08T11:03:00.000-08:00

Niin kiitos kommenteista edelliseen postaukseen. ne ilahduttaa.
Ja sitten DADAAAAAA:

Mun ikoni on valmis ja kotiutui tänään!

Tietysti valokuva vääristää värejä ja muutenkin on hienompi luonnossa!

Laitanpa vielä toisenkin kuvan.
kuvasta ei esim. oikein selviä, että hihansuiden, vyön ja kauluksen koristelut on lehtikultaa. Samoin tähdet ja sädekehä.
Mulla on jo kaksi uutta ikonia työn alla Jumalanäiti ja Arkkienkeli.

Sitä sun tätä...

2011-03-07T08:06:00.000-08:00

Poika on tehnyt kotitaloustunnilla karjalanpiirakoita... maussa ei ollut valittamista.

Ulkona on ollut ihanan aurinkoinen päivä. Puolen päivän aikaan lenkkeilimme ystäväni kanssa kuntosalille. Lenkkeilyn ja pelkän kävelyn ero on siinä, että matka on sen verran pitkä, että yleensä tulee mukavuussyistä mentyä autolla ja lenkkeilyn valitseminen on liikuntasuoritus!
2 tuntia kuntosalin jälkeen tulee aina nukutuskohtaus, joka vaati 10 minuutin unet ja sen jälkeen Junksun kanssa lenkille.

Junksu on tarkka tyttö ja löytää pienimmätkin auringon läikät lattialla. Se rakastaa lämpöä!

Tänään tuli varmistus tekstarilla ensi viikonlopun rumpukurssista! Ilmottauduin kurssille jo syksyllä, mutta silloin se peruttiin, kun ei löytynyt tarpeeksi osanottajia, mutta nyt toteutuu.

Kurssilla tehdään ensin pieni harjoitusrumpu ja sitten saa tehdä isomman shamaanirummun. Tosi kivaa!Toivottavasti rummusta tullee hyvän näköinen ja kaunisääninen. oOtin jo viime kesänä keskiaikamarkkinoilta pieniä paloja poronsarvea, joita voi laittaa nahkahihnoihin rummun koristeeksi roikkumaan. Ajattelin kiinnittää niin, että ne saa halutessa pois.

Rumpuun voi maalata myös halutessa kuvioita, mutta mitään saamelaiskoristelua en aio tehdä. Jätän ehkä koristelun tässä vaiheessa tekemättä. Laitanpa kuvia, jos saan aikaiseksi jonkunlaisen tekeleen.

Vanhat ikonit...

2011-02-20T01:13:00.000-08:00

Eilen vietiin pikkupoika äidilleni muutamaksi päiväksi viettämään hiihtolomaa. Katselin paria vanhaa ikonia, jotka on olleet siellä suunnilleen aina, niin kauan kuin muistan. Äitini antoikin ikonit minulle.
Niillä on aika mielenkiintoinen historia. Isänisäni oli rintamalla ja olivat jossain hylätyssä karjalalaiskylässä. Asukkaat olivat lähteneet sotaa karkuun ja talot olivat tulessa. Isänisä näki ikonit jossain mökissä ja korjasi ne leipälaukkuunsa, koska sinne ne olisivat muuten kuitenkin palaneet.
Kauniisti ilmaistuna. Kun venäläiset toimivat samoin Suomessa, kyseoli siitä, että venäläissotilaat kiersivät ryöstelemässä koteja ja sitten polttivat talot.

Ikoneissa on päällä metallikuori = riisa. En tiedä ikonien ikää, nehän on saattaneet olla vanhoja jo silloin sodan aikana. Tämän Kristusikonin riisa on niin hauras. Riisassa on repeämiä. Näille ei ole koskaan tehty mitään, ei korjauksia tai puhdistuksia.

Riisan alla ikoni on maalattu "tarkasti" vain näkyviltä osin, ympärys on maalattu vaan suurin piirtein, koska osat jää riisan alle. Tausta on punaista samettia, joka on tosi haalistunut aikojen kuluessa.

"Joku joskus", joka on ollut tietävinään, on sanonut,että tämä ikoni esittää pyhimystä nimeltä Sergei. Äitini arveli, että henkilö olisi joku Valamon luostarin perustajia vaatetuksesta päätellen.

Segei-ikoni on pienempi kuin Kristus. Alakuvassa näkyy maalaus myös riisan alta.

Ikonit ovat aika huonossa kunnossa ja tosi vanhan oloisia. Ehkä niillä ei rahallista arvoa ole paljoakaan, mutta minusta, ikonimaalarista, hienoja esineitä. ja niiden arvoa lisää niiden tarina ja se, että ne on olleet aikoinaan käytössä hengellisen elämän osana jossain kodissa.

Jos tänne sattuisi joku asiaa tunteva, olisi tosi mielenkiintoista kuulla ikonien iästä tai mitä vaan niihin liittyvää.

Nyt täytyy etsiä täältä kotoa sopiva seinä niille, jonne voisin ripustaa myös tätä omaa uustuotantoa!

Ihanuus...

2011-02-05T01:50:00.000-08:00

...on tämä uusi villitys: Mohdoh-terapiavaha!
Kävin eilen hakemassa luontaistuotekaupasta intiaanisokeria ja ruususuolaa ja samalla ostin Mohdohia. Olin jostain lukenut niistä ja värit oli jo niin upeita,että pakko oli ostaa.

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi tähän upeaan siniseen ja sen perusteella valitsin sen. Tämä vähentää ruokahalua ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Vahoja on matkapahoinvointiin, rauhoittamaan, stressiin, keskittymiseen, riippuvuuksiin ym.

Vahaa rutistellaan ja puristellaan käsissä, jolloin aineessa oleva eteerinen öljy vapautuu ja tuoksu on ihan huumaava. Se vaikuttaa hengityksen kautta ja imeytyy ihon läpi käsissä. Sen myös tuntee, että käsiin jää ainetta.

Ja sitäpaitsi tuoksuvan vahan puristelu on kivaa!

Siitä voi pyöritellä tämmöisiä:

Tai tämmöisiä:

Tai:

Tuntuu, että on ihan pakko saada muitakin värejä : )

Tästä tulee...

2011-02-04T08:24:00.000-08:00

...vielä ikoni!

Uskaltauduin aloittamaan ikonin ihan omin päin ilman opettajaa. Kuva on siirretty ikonipohjaan ja iho maalattu sankirilla, mikä on ihon pohjaväri. Kyllä! Voimakas vihreä. Nyt en kyllä pääse jatkamaan pitemmälle, kun värini ja muut tarvikkeeni eivät ole kotona, vaan "ikoniluokassa."

Täytyy varmaan hommata toinen satsi kotiin.

Aion myös opetella tekemään itse ikonipohjat ja jänisliima (tehty pupuista?) on turpoamassa. Pohja tarvitsee monta monta käsittelyä aina päivän välein, siksi ei maalauskurssilla alettu siihen.

Ensimmäinen ikonini, joka ei ole vielä kotona, Neitsyt Maria, alkaa olemaan loppusuoralla. Kultaukset on tehty ja enää puuttuu joitain rajauksia ja pintakäsittely. En malttaisi edes odottaa.

Viime kerralla en päässyt maalaamaan, kun miniä oli hammasleikkauksessa ja olin vahtimassa lapsenlapsikolmikkoa.

Oli aika vauhdikas ilta ja kotiin tullessa tunsin itseni niin halatuksi ja pussatuksi ja leikitetyksi, että tuoksuin koko ihminen hiuksia myöten pienille lapsille!

Toinen villatakki valmis...

2011-01-23T23:12:00.000-08:00

Eli nyt on edellisen villatakin saajan 2 vuotiaan pikkusiskon villatakki valmis!

Kaulus näyttää kuvassa hassulta, mutta ei oikeasti kurista. Uusi Novita lehtikin on ilmestynyt, mutta en vielä ole saanut

käsiini. Tekisi mieli neuloa itselle joku villapaita tai takki.

Tulin juuri lenkiltä Junnan kanssa. Junna on ollut meillä nyt kolmisen viikkoa. Luulisi kohta näkyvän kiloissakin, kun se toi mukanaan enemmän kuin 5 tuntia lenkkeilyä viikossa. Niin, luulisi, mutta vaaka näyttää itsepäisesti samaa lukemaa kuin joulun jälkeen, vaikka olen aloittanut uudestaan kuntosalinkin väh. 2 kertaa viikossa.

Kahtena päivänä pitempi lenkki jää muiden huoleksi, kun itsellä on muuta menoa.

Mies ja poika tuli hiihtämästä ja mies paistoi lettuja. Letunsyöntiin!

Ai, tässäkö syy siihen, ettei lukemat muutu!

Enkeleitä...

2011-01-15T23:54:00.000-08:00

Lorna Byrne saapuu helsinkiin 26.3. Eilen oli täysi työ varata netin kautta lippua. Unohdin ihan totaalisesti pankin käyttäjätunnuksen! Yritin vaikka mitä ja välillä luovutinkin ainakin kahteen kertaan. Mutta asia vaivasi ja halusin oikeasti mennä katsomaan ja noin kahdennellakymmenennellä (vaikea sana kirjoittaa) kerralla maksaminen onnistui.

Välillä ajattelin, että ylhäältä yritetään tiedottaa mulle, etten menisi. Jos jääräpäisesti tekee opastusta vastaan, koska itse haluaa, ei siitä seuraa mitään hyvää. Mutta en voi ymmärtää mitä muuta Byrnen kuuntelusta voi seurata kun hyvää. Eihän voi tietää, vaikka mulle olisi opetettu vaikka sinnikkyyttä, etten luovuta!

Itselläni ei ole Byrnen kirjaa, mutta eräs ystävä lainasi sen kerran. Sisältö oli ihana, mutta hirveän huonosti kirjoitettu. Kirjallisuutena tämä ei ole oikein mistään kotoisin, mutta tässä merkitsevätkin muut asiat.
Kun Tiinuli oli syksyllä saattohoitokodissa, ostin kirjan ja lähetin Tiinulille lahjaksi. Tiinuli oli ahkera käsityön harrastaja, muttei oikein loppuaikoina enää pystynyt ja jaksanut neuloa. Ajattelin, että lukemisesta voisi olla ajanvietteeksi. Tiinuli kertoi, ettei olisi malttanut jättää kirjaa käsistään ja oli pettynyt, kun se loppui.
Siitä tuli hyvä mieli. Tuntui, että oli pystynyt ihan pikkusen auttamaan järkyttävässä tilanteessa.

Neulomista...

2011-01-09T02:53:00.000-08:00

Ensi viikolla on tiivis viikko ja kun Junna vasta opettelee elämistä meillä, siirsin kolme hiihtoloma vapaatani ensi viikolle. Junnan ensimmäisen viikon on poika ollut lomalla ja sen seurana päivisin. Ensi viikolla Junna saa viettää siis kaksi päivää omin päin.
Joulutauon jälkeen ensi viikolla alkaa taas ikonimaalaus ja jooga. Lisäksi varasin ajan kuntosalille alkukartoitukseen ja vielä iltoihin mahtuu yksi vamhempainilta koululla.

Olen kutonut innokkaasti muutaman päivän ja tässä tulos:

Tadaa! Villatakki juuri 4 v täyttäneelle. Nappien kanssa meinasi todella tulla ongelma. Olisin halunnut jotkut kivat "lastennapit", mutta tästä kylästä ei käsityötarvikkeita löydy. Etsin kaupungista Eurokankaasta, ei sopivia. Yhdestä lankakupasta löytyi sitten lajitelmapakkaus ja kotona vasta huomasin,että lajitelmassa ei ollut kuutta samanväristä ja kokoista nappia. Niinpä tuli sitten "lastennapit" erivärisistä napeista.
Malli oli ihanan helppo. Siitä saa sen kuvan, että osaisin pitsineuletta, mitä en osaa.
Lähikuva:

Työn alla on jo villatakki 2- vuotiaalle pikkusisolle Novitan Kukkaketo-langasta.

Pikkukoiran talvi...

2011-01-06T09:45:00.000-08:00

...on yhtä palelemista!
Paitsi että tänään innostuin ompelemaan Junnalle takin vanhasta toppatakistani. Junnalla on ollut pennut ja imetyksen jälkeen esiintyy usein anemiaa ja siksi koira palelee tosi herkästi. Näin kertoi eläinlääkäri.
Turkki on myös pentujen jäljiltä ohut. Toivon niin, että pakkaset laskisi!

Huomatkaa nerokas tasku! Meidän koira kantaa itse omat kakkapussinsa.
Kuvassa Junna on paljain jaloin, mutta ostin sille myös tossut. Junna ei halunnut ottaa ulkona askeltakaan, vaan katsoi pyytävästi että pääsisi syliin. Tossut auttoivat ja ulkoilu sujuu paremmin.
Ja se on siis niiiin söpö punaisissa pikku tossuissaan!

Takin kiinnilaittamisessa hyödynsin toppatakin nepparit. hihat on pehmeää kaksinkertaista trikoota. Jospa se helpottaisi liikkumista.

Uusi perheenjäsen...

2011-01-03T06:41:00.000-08:00

Tänään meilla muutti tämmöinen pieni venäläistyttö! Aivan uskomattoman suloinen!
Tyttö on nimeltään Junna ja jo kolmevuotias. Edellinen omistaja luopui siitä lapsen astman takia. Olimme kyllä jo pitempään pitäneet silmällä meille sopivaa koiraa. Olimme ajatelleet, että sen ei välttämättä tarvitse olla ihan pentu ja pienikokoinenkin voisi olla monessa suhteessa helpompi kuin iso, mitä kaikki koiramme ovat aina olleet. Nyt onkin pieniä suhtautumisvaikeuksia, kun ei vielä ole oikein orientoitunut pieneen koiraan. Pelästyn, kun koira esim. hyppää sohvan käsinojalle ja pelästyn, että se putoaa ja sattuu.
Junnalla oli tavaransa mukana ja siellä pieni punainen koirantakki! Ihanaa pääsen pukemaan koiraa!
Entiset isot karvaturrit eivät ole takkia kaivanneet. Ehdin jo käydä ostamassa lisäksi toisen neuletakin, joka suojaa paremmin vatsaa.
Ja oottakaahan kun ehdin neulomaan koiranvillapaitoja!
Kun vaan menisi alkusopeutuminen hyvin. Säälittää jos toinen kovasti ikävöi. Mutta eiköhän se siitä lähde rullaamaan...

Kasvihuoneen välipäivät...

2010-12-28T01:03:00.000-08:00

Välipäivät Joulun ja Uudenvuoden välillä, tämän ja ensivuoden välillä ja syksyn ja kevään välillä.

Tuuliviiri on vieläkin vinossa syksyisen myrskyn jäljiltä. Viiriin ei osunut mikään, vaan se vääntyi ihan tuulen voimasta!

Kyllä mä käyn tuolla istuksimassa nyt talvellakin. Siellä on niin ihana tunnelma. Nyt paikalla on vielä ylimäräisiä tuoleja. 50- päivilläni huoneessa oli pöydän päällä näkyvällä keittimellä glögipannu kuumana. Kuvan alareunassa näkyvä pallukka on osa petrolilämmitintä, jonka ostin kierrätyskeskuksesta.
Huone oli niin lämmin, että ikkunat sulivat. Tunnelma oli myös niin glögien äärellä, niin kuin huoneessani aina.
Harmi, etten saa kamerallani kuvia huoneesta pimeään aikaan. Se on niin kaunis kynttilöiden valossa.

Tauon jälkeen...

2010-12-27T04:19:00.000-08:00

En ole kirjoittanut aikoihin ja olin jo sitä mieltä ettei koskaan. Olin pari kertaa hävittämässä vanhoja juttuja, mutta sitten ajattelin, että siellä menee paljon hukkaan... kuviakin.
Aika paljon on tapahtunut. Tiinuli, ystäväni ja sukulaiseni on kuollut. Tiinulin tytär jatkaa äitinsä jalanjälkiä ja alkoi kirjoittamaan blogia. Tuoreimmassa blogissa mainittu 8- vuotias on kummityttöni.
Vie aikaa, ennenkuin Tiinulin perhe pääsee asiasta yli, mutta joskus tulee hetki, jolloin nämä tapahtumat jäävät osaksi elettyä elämää.

Edellisessä postauksessa esittelin ikonia, jossa oli pohjavärit paikallaan. Ikoni ei vieläkään ole valmis!
Se on todella niin hidasta, kun näin aloittelijana ei osaa vielä ilman ohjausta edetä, vaan kaikki tapahtuu tunneilla. Lukukausikin loppui niin aikaisin, että maalaamiseen tuli joulun ajaksi pitkä tauko.
Tämänhetkinen tilanne:

Sädekehä ei todellakaan jää tuon väriseksi, vaan punainen on lehtikultauksen alusväri.

Jos nyt en satukkaan kirjoittamaan tänne taas muutamaan kuukauteen, niin Ihanaa ensi vuotta sille, joka tämän lukee!
Tai ehkä innostun ja kirjoitan jo huomenna : )

Töitä ja harrastuksia...

2010-10-05T22:39:00.000-07:00

Tästä tulee vielä kaunis ja ihana ikoni.

Ihan oikeesti. Nyt maalattuna on vasta pohjavärit. Ikonimaalaus tuntuu tosi hyvälle eikä ole ainakaan helppoa, vaan tosi aikaa vievää ja tarkkaa työtä. Ikonimaalauspäivinä lähden töistä aikaisemmin junalla toiseen kaupunkiin ja illalla takaisin, eli se vie noin 6 tuntia aikaa ja matkustamista, mutta tuntuu kyllä sen arvoiselta mennen tullen.

Niin ja otsikossa lukee jotain töistäkin. Mä en tiedä kauan mä enää kestän tässä työpaikassa, kun aamusta saa jo purra hammasta yhteen. Työpaikka on täynnä syrjintää, nokkimisjärjestystä ja eriarvoisuutta.
Tuntuu vaan olevan niin kaikki tiet tukossa. Ammatti on sen verran harvinainen, ettei näitä töitä ole tarjolla, vaikka olisi valmis kulkemaan töissä ympäryspaikkakunnillakin. Ei niin kuin sairaanhoitajilla tai opettajilla, joille tuntuu olevan paikkoja koko ajan auki että sen kun valitsee.
En voi myöskään jäädä vapaaherrattareksi odottelemaan, että jotain ilmaantuisi, kun on asuntolainat. Vaikka itse vielä olisikin tarpeeksi reipas, että repäisisi itsensä irti, ei mies pystyisi siihen. Saavutettua tilaa ei voi vaarantaa.
Tuntuu todella, että kaikki tiet on tukossa, jollei ihmettä tapahdu. Mitähän se tekee terveydelle, kun ikää tulee lisää. Harrastukset on kyllä ihania. Tänään joogaamaan. Mutta ei ne poista päivittäin koettua mielipahaa.

Syksyn satoa

2010-09-29T23:10:00.000-07:00

Kehäkukat kukkivat vielä valtoimenaan kasvimaalla!

Ja porkkanamaasta nousi näin mahtavia porkkanoita. Nyt oivalsin, mikä on isojen porkkanoiden salaisuus. Se on raaka harventaminen!

Jos kaksi porkkanaa kasvaa liian lähellä toisiaan, saa kaksi puolikasta porkkanaa. Harvennusvaiheessa vaan helposti kuvittelee, että harvennan vaan vähän, niin saan enemmän porkkanoita. No niinhän se onkin, mutta ei ole kiva käsitellä miljoonaa pienen pientä porkkanaa, jotka kutistuu kuorimisen jälkeen olemattomiin.

Lähdemme vielä tänään katsomaan tiinulia saattohoitokotiin. Tai omalta osalta se on vielä epävarmaa, kun flunssa ei ole vielä ihan kokonaan poissa.
Ajattelin viemisiksi hankkia nätin pullon, johon laitan omalinkoamaa omenatuoremehua, joka maistuu aivan ihanalle. Tiinulille voimajuomaa!

Syyspäiviä...

2010-09-27T01:49:00.000-07:00

Viikonloppuna sain haltuuni Reiki 1:n. Tuntuu tosi hyvälle! Tänä iltana pääsen jo hoitamaan miestä, joka tuossa kävikin jo valittelemassa, kun ei nuku öisin ja ahistaa ja jne. Apua tiedossa!
Lueskelin tuossa Tainamaaritin reikisivuja ja löysin tuntemuksia, mitä voi olla hoitajalla tai hoidettavalla. Aika jännää, että kurssilla hoitoja tehdessä minulla oli pariakin oiretta niin voimakkaana, että kiinnitin niihin ihan ajatuksella huomiota, mutta en silti osannut ajatella, että ne johtuu reikistä, mitä tein juuri silloin.
Saa nähdä, mitä kaikkea hyvää tästä vielä seuraa!

Ulkona on upea syyspäivä, aurinko paistaa ja ruska alkaa olemaan parhaimmillaan. Kunpa pääsisi ulos!
Ikonimaalauksen opettajakin oli lähettänyt harjoitustehtävän spostissa ja huomasin sen vasta tänä aamuna. Huomenna lähden ikonimaalaukseen suoraan töistä, niinpä lähden töistä tänään aikaisemmin tekemään tehtävää. Opettelen vasta ihan alkeita ja tuntuu kovin moni mutkaiselta. Harjoituskaan ei suju ihan nopeasti kun sekoittelee värejä ja tuhraa ja tunaa.

Yltäkylläisyyttä...

2010-09-20T23:41:00.000-07:00

Pieni omakotipihamme on antanut ihanaa satoa ja pakastin on ollut jo vähän aikaa täynnä. Kesäkurpitsaa, tomaattia, papua, omenasosetta, mustikkaa, mansikkaa, kanttarellia...
On oikein harmittanut, kun omenasato on ollut niin mahtava, eikä ole tilaa säilyttää enempää vaikka omenasosetta.
Eilen kävin sitten kirpparilla ja löysin aatamin aikaisen mehulingon, joka on niin vankkaa tekoa, että kestää varmaan muutaman sukupolven. Hinta ei ollut kuin 7.60, joten otin riskin ja ostin sen. Tai oikeastaan sen lisäksi ostin vauvan matkasängyn kympillä ja kassalla sainkin molemmat 15 euron hintaan.

Kotona hain omenoita ja kokeilin tuoremehun tekoa. Aivan ihanaa! Poikakin tykkäsi. Ja on luomua, tuoretta, lisäaineetonta ja ihanaa. Seuraava huoli oli, että pitäisi saada sitä säilöön, mutta se pakastin.
Illalla käytiin miehen kanssa katsomassa kauppojen ilmoitustaulut ja soiteltiin keltaisen pörssin ilmoituksista, mutta jos sopiva löytyikin, oli se jo mennyt.
Vielä ajoimme kunnan jätepisteen romulavan kautta ja siellähän se oli! Meidän pakastin!
Toimiva n. sadan litran arkku autotalliin kakkospakastimeksi, eikä maksanut mitään.
Nyt vaan omenamehua surruttamaan ja kasvimallakin on vielä porkkanaa, punajuurta ja lehtikaalia.
Sieneenkin voi mennä, jos ei hirvikärpäset aja pois.

Maailmankaikkeus antaa ja toivomuksilla on taipumus toteutua!

Tänä iltana olen maalaamassa ikonia, huomenna joogassa, torstaina ratsastamassa ja viikonloppuna reikikurssilla, joten omenapäiväksi jää perjantai!

Ulkona alkaa vähitellen näkymään syksyn ruskaa. Ihanaa, kaunista syksyä kaikille!

2010-09-15T23:57:00.000-07:00

                                             Koira tulee illalla

                                             kotiin.

                                             Kun se kiertyy paikalleen

                                             ja nukahtaa,

                                             alkaa sen sydänlämpö levitä

                                             huoneisiin

                                                - Risto Rasa -

Karhupainajaisia...

2010-08-12T02:02:00.000-07:00

Otsikko sen kertookin. Osaako kukaan edes arvata, mistä voi johtua vuosia kestäneet karhupainajaiset.
Alan tuskaantumaan, kun menee aikoja, jolloin herään joka yö kauheisiin painajaisiin. Usein karhu jahtaa minua. Joskus liikun luonnossa ja tiedän karhuja olevan ympärillä piilossa paljon. Yritän nähdä niitä ja pelkään kulkiessani minkä puun takana odottaa yllätys.
Joskus olen talossa ja karhu pyrkii sisälle. Talon seinissä saattaa olla aukkoja ja karhu kiertää taloa ja etsii sisäänpääsyä tai jotain muuta saman suuntaista. Tai sitten vaan juoksen hulluna turvapaikkaa kohti karhu perässäni ja tajuan, etten ehdi.
Tähän mennessä olen aina herännyt ennen kuin karhu saa kiinni.
Tämä asia on saanut aikaan sen, etten uskalla mennä enää metsään. Pelko on kasvanut pikkuhiljaa ja vaikka olen luonnonläheinen tyyppi, en pysty kulkemaan metsässä tarkkailematta koko ajan tiiviisti ympäristöä karhujen varalta ja läiskyttelen käsiä tai metelöin muuten, että karhut lähtisivät karkuun.
Kuulostaa ihan hullulta.
Tuntuu, että jokin asia on selvittämättä tai muuten esiintyy mulle karhun hahmossa. Unikirjojen selitykset ei jotenkin tunnu omilta.
Ehkä tämä on joku mun ihan yksityinen trauma, josta pitäisi päästä eroon.
Kaikenlaiset ehdotukset ja kommentit ovat tervetulleita. Haluaisin todella uskaltaa kulkea metsässä!

Loppukesän oloa..

2010-08-10T10:47:00.000-07:00

Työt alkoi ja ilmat viileni (onneksi). Tuntuu loppukesälle. Töissä ei tosin viilennyt, kun talossa on ilmastointilaitteissa vikaa. Vaikkei nyt niin kamalan kuuma olekaan, niin ilma on tunkkaista ja väsyttävää. Töiden jälkeen nukuinkin miehen kainalossa (nukuttiin molemmat) puolisen tuntia. Huomenna on edessä reissu asuntomessuille. Hirveästi ei innosta, kun matka on niin pitkä. Lähtö puoli seitsemältä ja paluu 21.00

Mutta oikealla asenteella ehkä selviää...

Tämän pelargonin (Mårbacka) ostin kukattomana resuna parilla eurolla Plantagenista. Lajike on ikivanha maatiaislajike joka talvehtii hyvin ja tykkään siitä, että kukat ovat pinehköjä ja niitä on paljon. Tätä ei myöskään ole pilattu kasvunsääteillä ja jos saan talvettamisen onnistumaan, pitäisi korkeutta tulla ensi kesänä lisää.

Pihvitomaateista on tulossa valtavia!!

Nämä ostin paprikoina, mutta olen alkanut epäillä, että ovatkin chilejä, kun osa on jo punaisia ja vain parin sentin pituisia. Pitää vaan olla varuillaan kun maistaa. Jospa ovatkin Habaneroja!

Energiahoitajalta sain viestiä, että soliseva vesi olisi hyvä ja vesi on mulle läheinen elementti. Niinpä tänään poikkesin liikkeeseen, jossa niitä myydään ja siellä oli muutaman kappaleen erä näitä tarjouksessa. Siellä se nyt solisee! Ja totta, hiljaisessa veden solinassa oli ihanaa meditoida. Sattumaa ei ole!

Kesälomalla Skotlannissa...

2010-07-30T05:35:00.000-07:00

Hups... onpas kulunut postauksesta aikaa. Lomaakin on jo kulunut kaksi viikkoa. Ensimmäisellä viikolla remppasin makuuhuoneen. Kaksi päivää liottelin vanhoja tapetteja irti ja sitten maalasin muut seinät valkoisiksi ja yhden seinän tapetoin hirveän kalliilla tapetilla. Tuki kyllä nätti!

Ja sitten hyppäsimme Ryan airiin ja suuntasimme Edinburghiin. Tämä oli sellainen omatoimimatka, että majoituksenkin olimme suunnilleen umpimähkään varanneet maalta pikkukaupungin liepeiltä. Majapaikka oli vanhaan talliin rempattu asunto ja piharakennuksesta sai ostaa (halvalla) oman talon kanojen ja ankkojen munia sekä talossa tehtyjä chutneytä, jamia ja relishejä.

Pihan rajalla virtasi puro viereiseen Esk jokeen.

Kukkia oli joka puolella! Jotkut talot oli suorastaan peitetty kukilla. Kuva ei ole runsaimmasta päästä, mutta kukat on istutettu kauniisti.

Muutaman mailin päässä sijaitsi euroopan suurin ja vanhin tiibettiläinen keskus. Samye ling. Se oli kyllä vaikuttava. Upeinta oli temppeli, jossa ei kuitenkaan saanut kuvata. Siellä vietin ihanan meditaatiohetken joka syntyi ihan spontaanisti, kun menin temppelin perälle istumaan. Siihen saapui myös kaksi muuta naista. Hiljaisuus jatkui ja jatkui ja yhteinen henki oli ihan käsinkosketeltava. Siinä vaiheessa aloin lopettelemaan, kun kyynelet alkoivat valua. Katsoin muita naisia ja molemmat istuivat myös silmät kiinni, mutta alkoivat myös kuin sopimuksesta lopettelemaan.

Upeinta Skotlannissa on luonto! Siksi olenkin iloinen, ettei oltu pakettimatkalla Edinburghissa vaan maaseudulla, missä oli tilaisuus kierrellä ja nähdä eläimiä, puroja, jokia, upeita kukkuloita, jotka tuolla alueella olivat tuntureiden kokoisia ja niitä oli vieri vieressä.

Emä ajatteli selvästi, että kun toi vintiö joskus.....

Kuva on otettu korkealta hillsin päältä, vaikka kamera latistaa. Kuvassa näkyy Langholmin pikkukaupunki, josta vielä oli kolme mailia majapaikkaamme. Tie kulki kapeana kukuloiden välisessä kanjonissa.

Mieli on vähän alakuloinen, koska ystävällä on vaikeat ajat haimasyövän kanssa. Kipujen kanssa taistelua päivästä päivään. Tänään kuulemma paha päivä ja joutui lähtemaan poliklinikalle apua hakemaan.

Ei voi muuta kuin lähettää valoa ja lämpöä.

Mystiikkaa...

2010-07-06T01:16:00.000-07:00

Vanhasta torpasta, jossa on asunut useampi sukupolvi koskaan muuttamatta, voi löytyä mitä vaan, niin kuin tämä Täydellinen unikirja ja kohtaloiden ennustaja vudelta 1924.

Tätä lukiessa vuorotellen kauhistuu ja repeä nauruun!

Tästä oppii ennustamaan dominoista, kädestä, sormien kynsistä, käden viivoista, kirjaimista, syntymämerkeistä, kuun muodoista, viikon päivistä syntymäpäivänä (mikä onkin ihan hervoton), korteista, teen ja kahvin poroista ym. ym. sekä keisari Napoleon Bonaparten käyttämä oraakkeli eli kohtalon kirja!

Iso osa "opetuksista" liittyy avioliittoon. Eli varsinkin jos on nainen, ei oikeastaan muuta vaihtoehtoa ole, jollei halua olla friikki ja hirvitys!

Kohtalon kirjassa lasketaan tähtiä kirjaimista eräänlaisen kaavan mukaan. Vastaukseksi voi saada esim:

Tee tyhjäksi tämä avioliitto tai muuten saat katua!

tai

Henkilön sairaus jatkuu ja on hyvin vakavaa laatua.

tai

Toiveesi ovat aivan turhat nykyään.

Syntymämerkeistä ennustaminen:

Jos sinulla on merkki oikeassa kyljessä, merkitsee se

Velttoa, raukkamaista ja kykenemätöntä, ylenmääräiseen juopotteluun hyvin taipuvaista luonnetta. Se ennustaa helppoa elämää vaatimattomissa oloissa, kiukkuista ja ilkeää puolisoa sekä tottelemattomia lapsia, jotka joutuvat monenlaisiin vaikeuksiin.

Minä päivänä olet syntynyt?

Sunnuntai: - Lapsesta tulee pitkäikäinen ja varakas

Maanantai: - Hänestä tulee heikko ja naisellinen, siis sellaisilla ominaisuuksilla varustettu, jotka harvoin tuottavat kunniaa.

Tiistai: -Vieläkin pahempaa, vaikka hän ehkä voikin äärimmäisillä ponnistuksilla voittaa huonot taipumuksensa, joiden vallassa hän on. Häntä uhkaa kuitenkin väkivaltainen kuolema, ellei hän ole hyvin varovainen.

Keskiviikko: -Hänestä tulee hyvin oppinut tiedemies

Torstai: -Tänä päivänä syntynyt lapsi pääsee lopulta suureen kunniaan ja arvoon.

Perjantai: -Hänestä tulee hyvin voimakas

Lauantai: - Tämä on toinen paha päivä. Lapsesta voi siitä huolimatta kehittyä kunnon ihminen, vaikka sellaista sattuukin harvoin, koska useimamt tämän päivän kuluessa syntyneet lapset ovat pahankurisia, itsepäisiä ja murjottavia.

Pahin on kuitenkin

Neuvo, miten saadaan selville jääpikö vastasyntynyt lapsi henkiin vai ei :

Kirjoita paperille isän ja äidin nimet täydellisesti ja lapsen syntymäpäivä kirjaimilla. Laske sitten näiden sanojen kirjaimet yhteen, lisää summaan viisikolmatta ja jaa lopullinen summa seitsemällä. Jos osamäärä on parillinen luku, kuolee lapsi, mutta jos se on pariton, jää lapsi elämään.

Voi vaan kuvitella miten on paperilla laskettu rouva Junon ohjeen mukaan. Mitä, jos luvuksi on saatu parillinen luku. Onko jossain jätetty lapsi vähemmälle hoidolle tai vaaroille alttiiksi "kun se on kuitenkin menetetty, eikä kannata vähiä voimavaroja siihen satsata!"

Viimeinen työviikko ennen lomaa..

2010-07-05T03:03:00.000-07:00

Kaikki muut on varmaan jo lomalla. Työpaikkakin on kuin kummitustalo - yksinäisiä sieluja harhailee kuin eksyksissä ja ehtii vain nähdä, kuinka jossakin ovi heilahtaa tai heikko ilmavirta käy, kun joku on kulkenut!

Meillä on kotona ekan kerran juhannusta edeltävän torstain jälkeen tilanne, ettei ole yhtään vierasta tai hoidettavaa. Koko ajan on ollut jotain. Jos ei muuta, niin hoitokissa! Kissahan on vaivaton muuten, muuta kun ei esim. ole totuttu pitämään ovia lukossa, niin kyllä sai olla tarkkana ettei kissa karkaa, kun se on sellainen houdini, että avaa ulko-ovenkin ja lähtee kävelylle milloin tykkää. Oisi painajainen ilmoittaa kissan omistajalle, että se on hävinnyt. No, saimme pidettyä kissan tallessa ja kun kissa lähti omistajiensa matkaan, niin oli jo kolme lapsenlasta ja koira hoidossa.
Pientä vipinää. Se kulminoituu aina siinä vaiheessa kun on aika esim. mennä päiväunille.
Pienin 5 kk älähtelee siihen malliin, että en enää kauaa sitä tuttipulloa oottele ja toinen vaippaikäinen on ilman vaippaa samaan aikaan kun 3- vuotias vaatisi jostain muusta syystä huomiota. Aivoissa pyörii salamannopeat riskianalyysit ja jalat alkavat ottaa juoksuaskelia. Jos nyt alan lämmittämään tuttipulloa, toinen vaippaikäinen ehtii luultavasti pissata lattialle, mutta jos taas alan laittamaan vaippaa, saattaa viiskuisen kärsivällisyys pettää vauva nostaa h-----sen äläkän.
Rankkuutta lisää se ettei yöunista tahdo tulla mitään. Ensimmäinen herätys kahden aikaan, kun 3 v on herännyt, eikä tietystikään viitsi yksin valvoa ja herättää pikkusiskonsa seuraksi. Kohta kuuluu huoneesta hipeä kikatus.
Kun tilanteen on saanut rauhottumaan min.tunnin kuluttua, alkaakin 5 kuinen kaipailemaan syömistä.

Mutta en niitä kyllä mihinkään vaihtaisi! Ihaninta on kun pieni tulee luottavaisena syliin kun asiat ei suju hyvin, siihen malliin, että tämä on mun ihminen!

Summer-to-do...

2010-07-01T05:09:00.000-07:00

Löysin yhdestä blogista kivan Summer-to-do-lista ja heti sellaista värkkäämään. Annan itselleni anteeksi, vaikken kaikkea toteuttaisikaan. Tarkoitus ei ole suorittaa lomaa, mutta täähän on unelmoimista... ja voi sitä paitsi antaa ideoita ja taas syksyllä voi listaa katsoessaan muistella kaikkia tekemisiä.
No, tässä oli selittelyosio ja listaamaan:
Hmmmm.....ööööh.......tuota.........hmmmmmmmm.....mitähän........ no........
jos tuota:

-meditoin suunnilleen joka päivä!
-menen meren rannalle viettämään päivän tai monta
-ONKS TÄÄ OIKEESTI NÄIN VAIKEETA
-lähden hevosella maastoon
-syön nokkosia
-SIIS MÄHÄN OLEN NYNNY, MISSÄ KAIKKI RAJUT KESÄJUTUT ON
-juhlin ja valvon aamuun asti (pinnistyksen tulos)
-höyrytän makuuhuoneesta tapetit irti
-säilön kaikkea ihanaa pihalta:tomaattia, lehtikaalia, nokkosia, kesäkurpitsaa...
-jos pakastin ei riitä, ostan toisen
-lähden Hesaan maleksimaan ja roikkumaan
-niin ja Skotlantiinhan olen lähdössä viikoksi!
-jatkan listaa kun keksin jotain...

Päiväkävelyllä Porvoossa...

2010-06-27T07:55:00.000-07:00

Juhannus tuli ja meni. Alunperin odotimme vaan äitiäni juhannusvieraaksi, mutta laskeskelin, että on täällä ainakin yhdeksän vierasta oleillut. Ja tänäiltana vielä lisää : )Veimme päivällä äitini Porvooseen bussille ja samalla jäimme kävelylle. Tuntui hyvältä jäädä perheen kesken ja olla välillä kotoa pois. (vaikkakin tämän iltaista vierasta odotan ihan ilolla, jos satut lukemaan)

Ranta-aittojen takana on ihanat rauhalliset paikat istuskella. Tässä ihan Remun takapihalla.

Puhelin- tai sähkökaapeista saa näin ihanat, kun osaa!

Tuolla pihan perällä hoitokissaame taluttaessa ehtii keräillä kukkia, joten tässä vielä juhannuskimppu kaikille!

Niin meillä on vielä yksi lihava kissa viikon hoidossa. Kissa on varmaan juhannuksen ihmetellyt, että Ooo, suurperhe! tai Ketkähän näistä asuu täällä? ja yrittää päätellä sitä käyttäytymisestä.

Nyt on myös täysikuun aika. Eilen oli huipussaan mutta vaikuttaa vieläkin! Energiat on huipussaan.

Mehiläisen ajatustenlukemista...

2010-06-23T22:50:00.000-07:00

Eilen kävi hassu juttu. Menin pihalle ja kävelin polkua pitkin kuvan unikkojen ohi. Jostain kuului mehiläisen pörinää niin kuin aina. Jotenkin vaan tiesin, että nyt se on jumissa. Kävelin ohi, mutta tunne oli niin voimakas, että palasin etsimään.

Löysin kukan, jossa mehiläinen pörisi. Terälehdet olivat niin supussa, että eläin yritti kamalasti pöristen kiivetä terälehden sisäpintaa ylös, eikä onnistunut! Käänsin lehteä loivemmaksi ja mehiläinen kömpi sen reunalla ja lähti tyytyväisenä lentoon.

Tässä ihana Hertsukkainen, jolla ratsastin tiistaina.

Ihan pihalla...

2010-06-15T23:47:00.000-07:00

Kasvihuoneessa tomaatti kukkii, kurkussa on nuppuja ja paprikassa pieniä alkuja.

Valkosipuli ja piparjuuri pärjäävät hyvin rikkaruohojen keskellä. Hesarissa luki, että kitkeä täytyy sen verran, että toivottu kasvi on voitolla.

Ihan itse siemenestä kasvatettuja lehtikaalin taimia. Hyvin ovat kasvimaalle siirron jälkeen lähteneet kasvuun.

Kuinkahan näitä säilötään talveksi?

Tänne on aamuisin ja ilatisin ihan pakko istua katselemaan ja haistelemaan. Tuoksuu hyvälle ja on rauhallista.

Mintut on päässeet ylhäiseen yksinäisyyteensä, kun valloittavat muuten muilta tilan.

Niin kun tuppaa tämä kanadanvuokkokin tekemään. On viemässä tilaa viereisiltä jaloangervoilta, jotka ei kyllä olekkaan mun lemppareita.

Oma viikonloppu...

2010-06-13T23:13:00.000-07:00

Kun alkaa miettimään, niin yllättävän harvoin saa olla ihan yksinään kotona. Tai hetkellisesti, kun joku on tulossa tai menossa, mutta ihan kokonaan yksin. Mulla oli tämmöinen harvinainen tilaisuus, kun mies lähti viikonloppuna omiin menoihinsa ja poika on mummolla.

Sanoin puhelimessa äidillenikin, että ihanaa kun saa joskus olla ihan yksin. Äiti sanoi, että niin hänkin aina ennen toivoi, että kun saisi joskus olla iham yksin ja rauhassa ja nyt sitten saa elää tosi yksin eläkeläisenä ja leskenä. Asumme eri paikkakunnalla.

Lauantai-iltana lämmitin saunan ja turvehdin.

Turvehtiminen = mennään saunaan ja levitetään suoturvetta yltympäriinsä. Koska minulla ei ole kyseisestä tilanteesta kuvaa, piirsin sen.

Illalla katsoin elokuvaa Pieni suklaapuoti ja join kaksi lasia valkkaria. En jaksanut elokuvaa loppuun jatkoin seuraavana aamuna. Se oli hyvä!

Niin tuo pipo päässä on mun saunahattu.

Eilen aamuisen sateen jälkeen selkeni niin, että pääsin pihahommiin. istutin kasvihuoneesta kannat, gladiolukset, hajuherneet mesimarjat ja koristekurpitsat ulos ja kylvin kasvihuoneeseen salaattia ja kaksivuotisia kukkia, jotka istutan syksyllä ulos.
Kävin myös suoramyyntitorilla ja ostin lisää ruohosipulia, kukkia ja minttua. jotka istutuin kotona pihalle.
Niin ja sieni-villivihanneskeittoa ja suklaata. Ja maissin taimia!
Kasvimaaltakin alkoi vesiheinän seasta erottumaan kylvökset. Pelkäsin jo, ettei sieltä mitään nouse. Löysin porkkanat, kukkakaalit ja pavut.
Kylmät yöt ovat ihan selvästi hidastuttaneet kasvien kehitystä.
Kasvihuoneessa tomaatit, kurkut, paprikat ja kukat ovat ihan ryöhähtäneet kasvuun. Siellä on ihana käydä aamulla ennen töihinlähtöä availemassa ikkunoita, ettei päivällä tule liian kuuma.
Siellä on vaan niin ihana fiilis!

2010-06-05T02:27:00.000-07:00

Tänään mennään tiinulille kyläilemään ja grillaamaan. Kakku on uunissa viemisiksi, jos se nyt onnistuu. Mulla ei noitten keittiöhommien suhteen ole oikein itseluottamusta.
Ja kaikilla ihanilla lapsukaisilla alkoi lomat! Toivotan ihan kaikille koululaisille ihanaa, vapaata, lämmintä kesää!
Meidän pikkupoikakin jätti nyt ala-asteen ja näyttikin niin isolla pojalle. Kysyi multa, että en kai mä meinannut alkaa todistusten jaossa itkemään. Olin kuulemma sen näköinen ja poika vahti silmä kovana, että nolaanko mä sen.
Niin ja pikkupoika sai stipendin! Kyllä todistus olikin huikea.
Hyvä kesää, vaikka tuntuukin tuuli olevan pohjoisen puolella.

Piha elää...

2010-05-30T23:36:00.000-07:00

Syksyllä istutetut talvivalkosipulit ovat hyvässä kasvussa.

Sataa sataa ropisee...

Iiriksen nuppuja.. kauniita

Pensasmustikka on vähän huonosti viihtynyt meillä. Tässä on nuppuja, mutta ei taida pölytys onnistua...

Luonnon antimia...

2010-05-26T02:35:00.000-07:00

Kävin pihakuusesta keräämässä kaksi litraa kuusenkerkkiä. Pihalta on hyvä ottaa, koska kärkikerkän poistaminen saa oksat haaroittumaan ja tarkoitus onkin pitää kuusemme pienenä ja mielellään tuuheana. Iso kuusi veisi tuossa liikaa tilaa ja olemmekin ajatelleet,että sitten kun ei pienenä pitäminen enää onnistu, luovumme kuusestamme.
Muualta kerätessä tarvitaankin maanomistajan lupa.
Tarkoitus on valmistaa KUUSENKERKKÄHYYTELÖÄ, jota en kyllä ikinä ole maistanut.

Purkkeja kävin hakemassa kirpparilta, pesin ja tässä ovat uunissa steriloitumassa.

Kattilassa kiehautetaan vesi, lisätään hyytelösokeri ja kerkät sekoittaen. Tämä hernesopan värinen ei ole enää yhtä kaunista kuin alun heleän vihreät kerkät.

15 minuutin keittämisen jälkeen seos siivilöidään purkkeihin. Aika helppo resepti. Luonnossa hyytelö on kauniin vaaleanvihreää eikä niin väritöntä kuin tässä omalla ruudulla.

Uskalsin sitten vähän maistaakin. Maku on erikoinen, hyvä, mutta sopii ehkä parhaiten liharuuan kanssa ja voi vaatia vähän totuttelua. Jälkimaku pihkainen!

Keräsin myös vadelman lehtiä teeksi. Mies on pariinkin kertaan huomauttanut lukeneensa, että se on hyvää varsinkin naisille. Niinpä voin melkein luvata, että sen mainostetaan lisäävän naisen halua ja tekee kuumaksi kissaksi ; )

Tunnelmia valohuoneesta...

2010-05-23T01:12:00.000-07:00

Kasvihuone alkaa olemaan täynnä... tilaa tulee kyllä kun saan lehtikaalit ym. kasvimaalle.

Kasvihuone/ huvimaja-yhdistelmä on viihtyisä. Siellä on kiva oleskella, kun katse seuraa ja tarkkailee kasveja ja niiden kasvua. Ne ovat ihan magneetteja!

Rucola iti parissa päivässä.

Kasteluvetenä käytetään kaivovettä, joka tässä saa lämmetä kasveja varten.

Tämä patsas on löytö, joka sattuu olemaan vanhan ihanan Veeruskamme näköinen.

Kesä kesä kesä...

2010-05-20T04:23:00.000-07:00

Tässäpä kuva työhuoneen ikkunasta kuvitukseksi. Pilvikirsikka kukkii... Voi kun saisi olla kotona tai vapaalla tai tehdä muuten vaan mitä huvittaa. Tällä hetkellä olisin pihahommissa.
Kylväisin kukkakaalia, kukkia, avomaankurkkua ja kaikkea muuta kivaa. Keräisin pihan laidalta vanhan pensasaidan alta vuohenputki salaatiksi ja säilöttäväksi.
Illalla hain nokkosta. Kysyin mieheltä muistuuko lähistöltä mieleen mitään hyvää nokkospaikkaa, niin mies käveli ovesta ulos ja lähti etsimään. Läheltä olikin löytynyt paika, jossa kasvaa nokkosen alkua ihan mattona. Kävin keräämässä, ryöppäsin ja ritilälle kuivumaan. Kodinhoitohuoneen katossa roikkuvassa kolmen korin systeemissä kuivuvatkin yllättävän nopeasti. Tyhjensin edelliset purkkiin ja uudet kuivumaan.
Löysin netistä kivan osoitteen: nettikauppa@arctic-flavours.fi
Siellä myydään julkaisuja liittyen kotimaisiin luonnonmarjoihin, sieniin ja yrtteihin. Kun tämän kuun ostelukiintiö alkaa olla jo täysi, ilahduin kovasti kun joitain julkaisuja sai tilata postimaksun hinnalla.
Tulossa on Luonnotuotteiden kuivaaminen ja käyttö, Luonnonyrttien makuja sekä Terveellisesti metsäsieniä.
Yksi asia näin opettelijana on epäselvä. Kun puhutaan villivihanneksista ja vadelmanlehdistä ym. niistä tehdään aina teetä. Ei kai kukaan nyt talvea pelkän teen varassa elä??!!
Tarkoitan, että jos haluaa elää mahdollisimma npaljon villivihannesten varassa, niin kun jotkut kuuluvat tekevän, niin pitäisi kai olla reseptejä ihan tukevaan ruokaankin.
Joskus kyllä näkyy sellaisia reseptejä joissa on kilo voita, sokeria ja valkoisia vehnäjauhoja ja sitten teelusikallinen luonnonyrttiä, niin sitten ollaan niin terveellisiä ja luomuja. Mun mielestä se idea ei oikein tämmöisissä toteudu.

Ajattelin tehdä kuusenkerkkähyytelöä. Siinäkin häiritsee se, että siinä käytetään hyytelösokeria, joka on puhdistettua valkoista sokeria. Muuten käytän intiaanisokeria, mutta siitä ei kai saa tehtyä hyytelöä?

Kasvihuone valmis!!!

2010-05-16T23:56:00.000-07:00

Tässä vielä huone on vaiheessa. Sisääntuloon laitoin viime kesänä tekemäni mosaiikkimandalan.

Kuvat ovat nyt vähän oudossa järjestyksessä ja asiasta toiseen, mutta Yksisarvinen on lahjoittanut minulle vanhan kenkänsä.

Äitienpäivähortensia on kasvihuoneen ensimmäinen asukas.

Dadaa! Tässä hän on! Ympäristö on vielä rakennustyömaan näköinen.

Tässä näkymä tielle päin.

Vanhat tuvan ikkunat myös oven molemmin puolin on avattavia ja toimivat tuuletusikkunoina.

Illalla vielä sisustinkin vähän, että päästiin nauttimaan mansikkakuohuviiniä uuden huoneen kunniaksi.

Takaseinältä puuttuvat vielä hyllyt ja naulakot ja muutama kiva sisusutusjuttukin, jotka on vielä tulossa.

Viikonloppu meni tiiviisti rakennushommissa ja istutuksia ja kylvöjä on vielä tekemättä. Kasvamassa ja koulittuna on jo lehtikaalia, hajuhernettä, koristekurpitsaa ja koristehirssiä.

Nyt alkuviikosta täytyy kylvää kukkakaalit, kesäkurpitsat ja pensastomaatit. Olisi voinut laittaa jo aikaisemmin, muttei yksinkertaisesti ole ehtinyt!

Kasvimaakin jyrsittiin eilen ja entinen jäykkä savimaa alkaa näyttää tosi hyvältä vuosittaisen kompostin lisäyksen ansiosta. Meidän pieni roskasäiliö käydään tyhjentämässä vaan kerran kuussa, kun biojäte päätyy omaan käyttöön. Jospa jaksaisi tänä iltana laittaas sipulit maahan. Talvivalkosipuli on jo hyvässä kasvussa.

Kuolanpioni on täynnä nuppuja.

Samoin omena- ja päärynäpuu.

Eilen löysin myös hyvän nokkospaikan. Keräsin nuoria versoja aika läjän, ryöppäsin ja levitin kuivumaan. Pakastaminen olisi hyvä juttu, mutta oletan kerääväni ja kasvattavani pakastimen niin täyteen luonnosta ja pihalta, että kaikki mikä voidaan, niin kuivatetaan. Ihanne olisi, että talvellakin voisi syödä mahdollisimman paljon puhdasta luonnollista, käsittelemätöntä ruokaa. Kasvissyöjä olen ollut jo jonkin aikaa. Makeapulla on vaan heikkouteni! Eilenkin meni ihan kiitettävästi suklaapisarakeksejä..

Nokkosta istutin myös ruukkuun! Kun kerään siitä jatkuvasti satoa, on saatavilla aina nuorta uutta kasvua.

Muiden silmissä näyttää ehkä siltä, että ruukkuun on jäänyt vanhat mullat ja se on alkanut puskemaan nokkosta. Laiska puutarhuri!

Edistyy edistyy...

2010-05-05T23:58:00.000-07:00

kasvihuone hiljalleen. Tai oikeastaan rytinällä, mutta työtä tässä riittää. Kuvat ovat vähän vinossa. ne on pikkupojan ottamia.

Huone edestä. Seinissä on vielä aukkoja ja yksi seinä kokonaan rakentamatta.

Huone takaa. Aukkoja. Vanhat tuvan ikkunat etu- ja takaseinässä toimivat myös tuuletusluukkuina eli ovat avattavissa.

Takaseinä. Maalaus on vasta pohjamaalaus ja tarkoitus on maalata vähän lämpimämmällä sävyllä kuin tämä.

Tästä vielä puuttuu sivuseinän lasit. Siitä tulee samanlainen kuin toisesta sivusta eli isot ikkunat. Vielä en tiedä laitetaanko isojen ikkunoiden päälle jotkut listat tekemään niistä ruutuikkunoita ja myös suojaamaan lasia.

Valokatteen alle ostettiin siihen tarkoitettua tiivistenauhaa eli kun kate on aaltomaista ja se tulee suoran puun päälle, tiivistetään nauhalla puun ja katteen väliin jäävät raot, niin pysyy paremmin lämpö sisällä. Ruutuikkunoiden päällä on pikkuikkuna, jonka sivuilla olevat aukot on vielä tässä vaiheessa auki.

Tässä ovi vielä maalaamaton. Ovessa on rimasta ristikot lasin päällä.Ne on vaan ruuvattu maalauksen vuoksi irti.

Ja tässä näky, joka kohtasi minua työmatkalla. Joku on päättänyt omatoimisesti koristella ympäristöä ja tuonut ruukkusaniaisen liikenteenjakajaan. Sain riemastuskohtauksen ja pikkupoika sanoi ettei kehtaa liikkua mun kanssa jos saan tuollaisia kohtauksia milloin vaan.

Villatakki valmistui...

2010-05-04T04:49:00.000-07:00

Taas tunkee yksi pikapostaus väliin, vaikka piti tehdä juttua kasvihuoneen valmistumisesta.

MUTTA ekaa kertaa elämässäni uskalsin tarttua johonkin, joka muistuttaa pitsineuletta. Olen aina vaan hypännyt sellaisten ohjeiden yli liian vaikeina. En siis ole tarkka näpertelijä, enkä kauhean taitava käsitöiden tekijä. Mutta tämä oli ihan kiva kutoa, kun kuvio ei ollut liian monimutkainen. Lanka on Tennesseetä, joka on mukavan oloinen kutoa, puuvillaa. Vaate on jopa mukavan oloinen päällä, mutta oonks mä oikeesti noin lihava????

Vapun juhlinnat...

2010-05-02T23:49:00.000-07:00

Uupunut mummo on päässyt töihin lepäämään. Vappuaattona menin ajoissa nukkumaan, koska tiesin, että juhlinta äityy vielä hurjaksi ja kunnon täytyy kestää...

Vappupäivän aamuna saapuikin hurja kolmikko (lapsenlapset) ja meno oli villiä aina eilisiltaan asti, jolloin pakkasin ipanat ja koiran autoon ja palautin kotiinsa.

Pienin juhlija ottikin unia vähän päästä, että jaksaisi taas riekkua.

Alla olevassa kuvassa 3 v on valmistanut ruuan nallelle ja kattanut pöydän.

Ruokapöydässä (jauhelihakeittoa) 1.5.v oli mielestään syönyt tarpeeksi ja ilmoitti kovaan ääneen KIITOS KIITOS! Ennen kuin ehdin vauva sylissä hätiin, tyttö lähti viemään melkein täysinäistä lautasta tiskipöydälle, niin kuin on opetettu. No tietysti tapahtui mahalleen mätkähdys ja sopat pitkin seiniä ja lattioita.
Tyttö sanoi, että Uppitta!
Lisäksi vappuun mahtui kylpemistä vauvanammeessa, jonne olin laittanut pari tippaa jojobaöljyä ihon kuivumisen takia. Hetken päästä aloin ihmettelemään, että mitähän ainetta toi vaahto tuolla on...?
No astianpesuainettahan se..
Näissä hommissa täytyy olla suurpiirteinen.
Mies viettikin vapun pääasiassa pihalla rakentamassa kasvihuonetta jota tehdään niin maan perusteellisesti. Vai olikohan siellä pihalla vaan rauhallisempaa..
Yritän seuraavaan postaukseen saada kuvia kasvihuoneen nykyisistä vaiheista.

Tästä se lähtee...

2010-04-30T09:49:00.000-07:00

Niin tässä on se tulevan kasvihuoneen paikka, kaivon takana. Kaivo kaivettiin pari vuotta sitten. Siitä ssaa pihalle kasteluveden ja on sitä käytetty saunassakin. Vesi näyttää lasissa ihan kirkkaalta ja maistuu hyvältä. Voikohan sitä käyttää ihan turvallisin mielin?

Kovasti on kaikki harmaan ja ankean näköistä ennen kuin alkaa luonto vihertää. Siihen ei montaa viikkoa mene.

Kuvassa olevan laatan alla on lattiakaivo! Mun kasvihuoneen lattialla ei vesi lillu. Ja sähkötkin sinne on vedetty. Lähinnä sitä käytetään kaivon pumppuun.

No nyt on jo runko pystyssä. Mies on nytkin, vappuaaton iltana pihalla ruuvaaamassa. Katossa on jo valokatteet ja ensimmäiset seinät on jo saaneet lasit.

Lennä, lennä leppäkerttu

ison kiven juureen...

Seuraavassa postauksessa jatkoa kasvihuoneesta.

Pihatöitä...

2010-04-24T01:32:00.000-07:00

Mulla onkin ruhtinaallisen pitkä viikonloppu. Vasta keskiviikkona töihin. Eilisen aloitin jo siivoamalla (töitten jälkeen) ja pesemällä ikkunat. Tänään olen ollut pihalla siivoamassa perennaryhmiä. Viimevuotiset kukkavarret, lehdet ja muut jätteet pois. Kitkeminen. Juolavehnäkin lähtee tähän aikaan helposti, kun routa on kuohkeuttanut maan. Ja perään vielä kanankakkaa. Kompostori tyhjennetään kasvimaalle.

Krookukset aloittelevat kukintaansa. Keltaiset ensimmäisinä.

Scilla

Mies on puuhannut aamusta asti pihalla kasvihuoneen perustuksia!!!!

Mä alan jo uskoa,että mä saan sen. Se on ihan unelma! Kiitos kaikille hyville voimille!

Kasvihuoneprojektista teen vielä tarkemman postauksen, kun niin pitkälle päästään.

Edistystä...

2010-04-17T09:58:00.000-07:00

Nimittäin mun kasvihuoneprojektissa. Löysin kierrätyskeskuksesta näin upean lämmittimen!

Hinta oli 15 euroa ja tämä toimii niin kuin öljylamppu. Sisälle laitetaan petroolia ja sytytetään ja pöntön alla palaa pieni kaunis liekki.

Tässä tämä ihanuus pestynä. Oli melkein romanttisemman näköinen pesemättömänä, mutta äkkiäkös se taas likaantuu.

Olimme alkuillasta rapsuttamassa irtomaalia ikkunanpokista, niin uskaltaa kohta alkaa tosissaa uskoa että mun haave romanttisesta kasvihuoneesta toteutuu. Sen tarkoitus ei ole olla pelkkä tomaattihuone, vaan ihana oleskelupaikka kukkien keskellä. Ehkä sinne tulee paikka myös viinipullolle ja kahdelle kristallilasille.

Muutenkin mun elämässä tuntuu, että asiat alkaa olla kohdillaan. Tammikuussa tuli vuosi sisareni itsemurhasta ja surun vuosi päättyi. jollain tapaa asiat jäivätkin taakse, osaksi elettyä elämää.
Monesta tuntuu ehkä pahalta kun sanon, mutta toisen ihmisen kuolema, hirveä tragedia, voi sysätä ympäriltä ihmisiä niin pois radaltaan, että kun siitä alkaa selvitä, on ihminen kokenut henkistä kehittymistä monessa suhteessa ja elämänlaatu omassa elämässä jopa paranee sen jälkeen.

Sinulle vierailija valoa ja lämpöä viikonloppuusi!

Nopea...

2010-04-13T23:51:00.000-07:00

Vaihdoinpa taas blogipohjan. Edellinen oli kyllä muuten mieleen, mutta kovin tumma ja pimeä. Näin keväällä ainakin kaipaa valoa ja kaikkea ihanaa. Tässä alla on maailman ihanin blogipohja, joka olisi netissä saatavana, mutta en osaa.

Kommenteista päätellen moni muukaan ei ole saanut sitä koneelleen. Sitä ei kuulemma saa vain koodin kopioimalla, vaan koodi pitää ensin ladata koneelle ja siitä jotenkin siirtää (ei copy ja paste) blogipohjaksi. Ei ymmärrä!

Muuten en käsitä noista Html koodeista yhtään mitään. Täyttä salatiedettä! Kuinka joku voi tietää mitä merkkejä pitää kirjoittaa pitkäksi pötköksi, että saa aikaan vaikka ylläolevan kaunistuksen! Omituista.

Kevättä...

2010-04-11T23:27:00.000-07:00

Kuva nokikanasta on huono. Se on netistä poimittu, kun en itse onnistunut saamaan kuvaa. Eilen kävimme lintujärvellä katsomassa ketä on jo tullut paikalle. Joutsenia on näkynyt, mutta pääjoukko ei ilmeisesti ole vielä saapunut, kun ei näkynyt. Näitä kivan näköisiä nokikanoja oli parvi.

Olen onnistunut myös jo viime viikolla näkemään kurkien soidintanssin, jossa uros hyppii pari metriä korkealle siivet levällään naaraan ympärillä. Sellaista en ole ennen nähnyt kuin telkkarissa.

Ensimmäiset leskenlehdet onnistuin näkemään viikonloppuna myös.

Nämä alemmat luontokuvat ovat ihan meidän keittiön ikkunan alta. Siellä kasvaa valtava vanha pihlaja, jonka lähistöllä eäimet kettua myöten viihtyvät. Mies on alkanut sinne myös ruokkia lintuja, fasaaneja ja oravia.

Sulavedet kuohuvat koskessa ja muodostavat alajuoksulle vaahtoa.Olisi kiva tyhjentää pullo Fairya koskeen ja katsoa mitä tapahtuu!

Kuvaton postaus...

2010-04-06T01:32:00.000-07:00

Edellisestä onkin aikaa.. Soitin äsken yhteen työpaikkaan ja kieltäydyin tarjotusta paikasta! Sain työtarjouksen jo ennen pääsisäistä ja ensin olin lähdössä tukka putkella nykyisestä paikasta, jossa on tottunut näkemään vaan niitä huonoja puolia.
Pääsiäisloman aikana kuitenkin mieli alkoi muuttumaan. Palkka vähän laskisi, vapaa-aikaa jäisi vähemmän. Yksinäistäkin työ ehkä olisi. Koko ajatus alkoi ahdistamaan. Tänä aamuna herätessä olin vielä sitä mieltä, että menen muutamaksi kuukaudeksi kokeilemaan ja vielä on mahdollisuus palata takaisin, mutta kun mieleen tuli, että voin kyllä kieltäytyä kokonaankin, tuntui että taakka putosi harteilta ja pääsi helpotuksen huokaus.
Pidän sitä ihan merkkinä siitä,että tein oikean ratkaisun, jos ei tunnu hyvältä, ei pidä mennä.
Koko juttu oikeastaan pilasi lomankin, kun jotenkin ahdisti koko ajan!
Nyt tartun sitten tähän vanhaan hommaani uudella innolla ja osaan arvostaa hyviä puolia. Toivottavasti se jatkuu pitempään kuin päivän.

Käymisvaiheessa...

2010-03-26T00:07:00.000-07:00

...on moni asia mun elämässä tällä hetkellä. En viitsisi edes keskeneräisiä asioita tänne kirjoittaa, vaan palaan asioihin myöhemmin. Meditointi tekee ihmiselle hyvää ja tuntuu, että se auttaa myös selvittämään, mitä oikeasti haluaa ja auttaa pääsemään sinne. Harmittaa vaan jälleen kerran se, että asun täällä tuppukylässä, missä kaikenlainen tarjonta on vähäistä. Olisi ihanaa löytää jostain meditaatioryhmä, jossa voisi oppia ja tavata samanhenkisiä ihmisiä. Hyvän kuuloisia ryhmiä löytyisi kyllä lähikaupungeista, mutta vähän pelottaa näin aloittelijana mennä yksin sinne konkareiden joukkoon.

Toivottavasti pääsen joogaryhmään ensi syksynä. Sitäkään täällä korvessa ei ole tarjolla kuin kansalaisopistossa, mikä tarkoittaa, että ryhmä kokoontuu vain lyhyet syys- ja kevätlukukaudet. En tiedä johtuuko säästösyistä, että lukukaudet ovat vanhoista ajoista lyhentyneet huomattavasti.

Olen joskus aikaisemmin käynyt hathajoogassa ja sen pohjalta voin joogata jonkun verran kotona, mutta opetusta ja ohjausta tarvittaisiin.

Kapeassa tarjonnassa on sekin haitta, että jos ryhmää vedetään vain liikuntapohjalta, niin kuin oletan kansalaisopistossa olevan, jää joogan tärkeä henkinen opetus saamatta.

Kuvituksena tässä jutussa on IHANA hamonen, jonka tilasin netistä (Louhitar). Tämä on kertakaikkiaan tyttömäinen ja sopiva näin kolmen lapsen mummille!

Sattumaa ei ...

2010-03-22T01:11:00.000-07:00

En oikein tiedä mitä on tapahtumassa, tai tiedän, mutta voin vaan ihmetyksellä seurata. Kirjoitin jo

aikaisemmin, miten mun elämään marssitetaan ihmisisä taaksejääneistä elämänvaiheista. Sain viestiä siitä, miten menneestä pitäisi ottaa käyttökelpoinen mukaan, se, mitä ei silloin ottanut täysin käyttöönsä. Lahjoja, joita ei täysin ottanut käyttöönsä, ei osannut, ei uskonut itseensä. Ajatteli asioita muiden silmin, mikä ei koskaan ole tehnyt ketään muuta kuin onnettomaksi. Onneton jakaa ympärilleenkin vaan onnetonta energiaa.

Nyt törmäilen asioihin, joita en voi pitää sattumana ja jotka kuljettavat kohti uutta suuntaa. Se on vapauttavaa ja turvallista tuntea, että meillä kaikilla on auttajia jotka auttavat kun pyydämme ja uskomme mitä silmiemme edessä näytetään.
Jos ei ole valmis vapautumaan vanhoista kaavoista ja pitää pelkuruuttaan tiukasti kontrollista kiinni, voi olla täysin sokea mahdollisuuksille, mitä meille tarjotaan.
Tämä teksti tulee vaan lujasta tunteesta, enkä tiedä onko siinä lukijalle järjen häivää : ) mutta omahan on blogini!
Tällä viikolla olen menossa työpaikkahaastatteluunkin. En tiedä, onko sillä jutulla käytännössä mahdollista onnistua. <- Myttyyn menon pohjustusta. Mutta varmasti käy, niin kuin on tarkoitettu ja vaan parhaaksi mulle! Joten asiaa ei tarvitse edes jännittää muuta kuin sopivassa määrin.

Aarrekartan tekoa... siis suunnittelua

2010-03-16T09:58:00.000-07:00

Kävin viime viikolla energiahoidossa, jossa tuli samalla kanavointia. Se on aika ihmeellistä, miten toinen voi puhua juuri niistä asioista, jotka on pyörineet omassa päässä. Sain paljon rohkaisua ja tukea omille ajatuksilleni ja sanotaan nyt varmuuden vuoksi, että emme kanavoijan kanssa puhuneet asioista etukäteen, emmekä olleet ennen tavanneet. Emme edes asu samalla paikkakunnalla.

Viesteissä tuli myös kehotus,että voisin tehdä aarrekartan niin, että toiveeni ja tavoitteeni kirkastuisi mielessäni.
Ajattelin, että sen huitaisee kasaan noin vaan, mutta ei se käykään niin. Kuvassa on tilanne monen päivän miettimisen jälkeen.

Ensimmäiseksi tulee mieleen ihania tulevaisuudenkuvia. Pieni ihana idyllinen maatila! Joo ja lampaita, talli ja navetta. Aitta pitää olla! Piharakennuksessa on myymälä, jossa myydään vanhaa tavaraa ja jotain omatekoisia juttuja!

Aloin jo netistä katselemaan paikkoja ja ensimmäiseksi vastaan tuli uutinen, jossa pariskunta möi pakkohuutokaupassa juuri tuollaista paikkaa. On kuulemma niin kallis pitää. Mieleen nousi tulevaisuudenkuva. Mulla on juuri tuollainen unelmapaikka, joka tuottaa pelkkää tappiota. Ollaan rahahuolien takia avioeron partaalla ja ajatuskin piharakennuksessa lojuvasta romukasasta, jota pitäisi myydä, saa ahdistuspisteet hipomaan pilviä. Ainoa haave sillä hetkellä on päästä eroon siitä riippakivestä, mutta tappio myynnistä tulee olemaan musertava.

Ehkä mulle työnnettiin siksi tuollainen uutinen nenän eteen, että jäitä hattuun. Toiveilla on taipumus toteutua.
Mistä tietää, mikä oikeasti tekee onnelliseksi?
Jos kerran jokaisella ihmisellä on sielunsuunnitelma, niin se mikä loitontaa siitä, ei tee onnelliseksi?
Vai kuuluuko tämä ottaa näin vakavasti? Onhan muutkin näitä tehneet ja saaneet kaikkea kivaa : )
Oletteko kuulleet naisesta, joka halusi paljon rahaa ja teki aarrekartan. Hän liimasi keskelle oman kuvansa ja ympärille kauheasti seteleitä.
Hän pääsi pankkiin töihin!

Mietteitä...

2010-03-15T07:12:00.000-07:00

Olen vähän alkanut miettimään tämän blogin poistamista. Tuntuu, ettei tätä kukaan kaipaa, jos en itsekään. Kivoja blogeja olen löytänyt tätä kautta, joita seuraan säännöllisesti. Itsellä ei vaan tunnu olevan asiaa.
Toisaalta omat mielenkiinnon kohteet, kuten elämä yleensäkin on muuttunut aika paljon viimeisen vuoden aikana ja uusista asioista en haluaisi julkisesti kirjoittaa. Tämäkään blogi ei ole enää vain oma salaisuuteni.
Toisaalta blogi täyttää yhden vuoden toukokuussa. Jos roikotan sinne asti, niin blogi saavuttaisi yhden vuoden kunnioitettavan iän.
Alussa blogit, joissa itse kävin, oli päasiassa sisustusblogeja ja joitain joissa käsiteltiin surua. Monenlaisia menetyksiä ovat bloggaajat kokeneet. Omakin suru oli vuosi sitten vasta parin kuukauden ikäinen.
Nyt kiinnostaa enemmän henkiset asiat, meditointi, jooga ym. Perjantaina kävin ihanassa kanavoinnissa ja energiahoidossa. Sieltä sain paljon vahvistusta mielessä pyörineille asioille ja tällä tiellä haluaisin myös edetä.

Ihana valokuva on viimekesäiseltä Norjan reissulta. Tuntuu epätodelliselta, että on omin silmin katsonut tuollaista maisemaa ja ottanut siitä kuvan! Sinne haluan uudestaan.

Jättikukka ja ärsytyksen aiheita...

2010-03-10T07:01:00.000-08:00

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen onnistunut talvettamaan kasvin viileässä. Siis niin, että se lähtee vielä keväällä kasvamaan. Johtuu ehkä osittain siitä, että eipä ole pahemmin ollut talvetuspaikkaa.
Nyt pidettiin autotallissa lämmöt päällä. Niin pienellä, että kyllä välillä meni pakkasen puolelle, mutta kasvipa kesti.

Kasvi on nimeltään Newbiscus, suomenkielistä nimeä en vielä ole nähnyt. Ilmeisesti Hibiscuksen sukulainen, kun on habitukseltaan niin samankaltainen.
Mutta kukka!!!!!!

Löysin omani viime kesänä puutarhanäyttelystä. Sen kukinta oli jo ohi ja kasvi oli leikattu matalaksi. Hintakin oli siis vain 3 €. Näyttelyssä oli kyllä yksi yksilö kukassa näytillä, että tiedän, ettei kuva yläpuolella ole photoshopattu : )

Mielestäni kukka ei todellakaan ole kaunis. Onpahan vaan erikoisuus!

Vaikka vielähän peli ei ole pelattu. Kukka on ns. terassikasvi, eli viihtyy kesällä ulkona, mutta suojassa ja ehkä parhaiten isossa ruukussa terassilla. Sade olisi varmaan tuhoisa itse kukalle.

Mutta ennenkun saan kukkani kasvatettua kukkivaksi ja niin pitkälle, että sen voi ilman hallanpelkoa viedä ulos, voi vielä paljon sattua!

Minua on muuten ärsyttänyt suunnattomasti eräs asia. (Minua ärsyttävät usein monet asiat) Tänään luettiin taas lehdestä kuinka kaksi isoäitiä on saanut karkoituksen maasta. Julmat virkamiehet!!!
Mikä ihme siinä on, että kun nainen tulee vanhaksi tai ei edes välttämättä kauhean vanhaksi, aletaan hänestä puhua, niin kuin ei menisi enää ihan täysillä. Ikään kuin hänestä tulisi jotenkin avuttomampi, tyhmempi, epänainen, joka vaatii holhousta! Ja lakkaako nainen olemasta itsenäinen nainen siinä vaiheessa kun tulee lapsenlapsia?

Eipä silti. Löytyy kasapäin naisia, jotka ilomielin asettuvat muiden paapottavaksi ja heittäytyvät avuttomaksi että enhän minä vanha ihminen ymmärrä.
Onko niin, että kun nainen ei enää ole parhaassa "naimaiässä", jolloin miehet ovat hänestä kiinnostuneita, ei hänellä ole muutakaan arvoa.
Miksei lehdessä lue, että isoisä on karkotettu maasta! Voi parkaa!
TAI jos isoäideille kuuluu jotain oikeuksia, joista ei mulle ole kerrottu, se on suuri vääryys. Näin kolmen lapsen isoäitinä mua ei ainakaan saa karkottaa maasta! Mistään maasta!
Mitäs jos teen jonkun pienen rikoksen, saako isoäidin laittaa vankilaan. Tähänhän liittyy vaikka mitä mahdollisuuksia.

Toivon todella,että kukaan ei käsitä kirjoitusta väärin ja luule,etten pidä isoäitejä tärkeinä. Protestoin vaan sitä vastaan että sanasta mummo on tullut synonyymi kaikelle avuttomuudelle, tyhmyydelle ym.
Suosittelen kaikille luettavaksi Vappu Taipaleen Isoäiti- kirjaa. Sen mukaan mummous on arvokas yhteiskunnalinen voimavara.

Hyvää naistenpäivää!!!

2010-03-08T04:15:00.000-08:00

Kaikille naisille toivotan tällä perinteisellä naistenpäiväkukalla. Tiesittekö muuten,että naistenpäivää ei vietetä siksi, että naiset on niin hyviä, niin kuin miehet tuntuvat luulevan ja siksi purnaavat, että miksei ole miesten päivää.

Vaan sitä vietetään tasa-arvon eteen tehdyn työn kunniaksi. Ja päivää on alunperin alettu viettämään jonkun amerikkalaisen tekstiilitehtaan lakon (1857) muistoksi. Tehtaassa työskenteli ilmeisesti naistyöläisiä ja voi vain kuvitella missä oloissa verrattuna vaikkapa miehiin.

Välillä päivän vietto varmaan unohdettiinkin kunnes 1975 YK vahvisti Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivän.
Eli ei ihan turha päivä! Ja kun tämä on kansainvälinen rauhan päiväkin, niin voisi vaikka viettää näkyvämminkin.

Mä olen niin täynnä tätä...

2010-03-04T05:09:00.000-08:00

Eikö ole valtava kukka??? Kuusen kokoinen. Sinivaleunikko.
No onneksi kevät on tulossa ja kesäkin. Mun pitäis tehdä jotain muuta työkseni. Olen niiiiin työlääntynyt, tympääntynyt ja kaikkea muuta tähän.
Jotenkin tuntuu että reilu vuosi sitten tapahtuneesta siskon kuolemasta lähti liikkeelle sellainen kehityskulku, josta ei tiedä mihin se johtaa, mutta sitä on seurattava.
Toki tämä työ, lähinnä työpaikka ja ympäristö, ei niinkään itse työn sisältö, on tuntunut jo pitempäänkin siltä, että olen väärässä ympäristössä, mutta nyt on kaikki virrat tukossa.
Mutta jos tämä tie on tukossa, pitäisi aueta uusi tie ja sitä ei vaan näy : (
Lähetinpä tänään sähköpostia kanavoijallekin, jospa hän kertoisi, mihin suuntaan katsoa. Pari kertaa aikaisemmin olen käynyt vuosia sitten ja niin vaan tuntuvat tietävän. Lainatakseni Deepthiä, jos ihmeitä ei taphdu, niin jotain on pielessä!
Mut tekee ihan onnettomaksi tämä tällainen eläminen. Syön liikaa makeaa, olen ärtynyt ja väsynyt.
Tiedän kyllä ihmisiä, joilla on asiat huonommin, enkä halua olla kauhea valittaja, mutta muiden onnettomuudet ei todellakaan tee mua yhtään onnellisemmaksi!
Kohta lähden kotiin ja olen päättänyt illalla joogata ja meditoida. Se rentouttaa ja rauhottaa.
Olisi ihanaa, kun olisi niin paljon tilaa, että olisi oma tila tuollaisia touhuja varten. On vaikea keskittyä jos telkkari on päällä ja tuntuu ettei voi ihan täysin rentoutua, koska milloin tahansa joku on oven takana kysymässä milloin mitäkin, tai vaan sanomassa, että Ai, sä oot täällä!
Keväällä on haaveissa rakentaa kasvihuone/huvimaja ja täytyykin suunnitella niin, että jäisi pieni tila, johon levittää vaikka lattiatyynyt.

Lomalla kiirettä...

2010-02-27T09:34:00.000-08:00

Vanhin lapsenlapsista oli mummilla pari päivää, että saa välillä olla ihan vaan ilman muita pikkuinen tyttö. Ei ole aina helppoa kolmevuotiaalla, jolla on jo kaksi pienempää sisarusta, joita paapotaan ja hoidetaan. Tuntuikin, että tyttö ihan nautti olostaan. Illalla olikin sitten melkoinen vipinä, kun sisaruksetkin tulivat. Mekastu oli melkoinen ja joku lasikin hajosi. Pikkupoikanikin puuskahti, että kauhea meteli ja lasit hajoaa, tämähän on kuin kapakkatappelussa!

Huomenna meillä vietetään pienimmän nimijuhlia.

Tänään olin ratsastamassa melkosen ilosella hevosella. Sellaista pukittelua ja takajaloilla pomppimista! Vähän osasin odottaa hevosilta outoa käytöstä johtuen siitä, että viikolla on ollut pikkutyttöjen ratsastusleirejä. Joku hevonen menettää hermonsa ihan kokonaan ja on pitkään äkäinen, yleensä muut ovat sitä mieltä, että saa tehdä mitä tykkää välittämättä mitä ratsastaja sanoo, kun ei niistä pienimmistä aloittelijoista ole ollut sanojaksi.

Kerran hevonen pomppasi kentän viereen umpihankeen ja ajattelin jo, että nyt jos se lähtee aidan yli, jota näkyi vaan 20 cm, tullaan ehkä takasin sitten, kun hevonen ei enää jaksa juosta.

Mutta sain kyllä sitten homman hanskaan, kun hevonen tajusi, ettei tätä tyttöä viedä.

Sain jopa kehuja. Mulla on kuulemma hyvä tasapaino, kun en pudonnut ja se oli ihan hallitun näköistä riekkumista!

Kyllä mä olen naurannu. Mikä luonnehdinta mun ratsastamisesta!!!

Nalleja ja ompeluksia...

2010-02-22T04:20:00.000-08:00

Viikonloppuna veimme pikkupojan Kotkaan mummille ja eilinen tuntui vähän oudolta, kun harvemmin miehen kanssa kahdestaan oleskellaan.
Kävimme kahvilla ja käväisin viereisessä lahjatavaramyymälässä. Siellä silmiini osui tämä ihana Bukowskin nalle. Nukkuva nalle!

Ihan uskomattoman ihana, jos nyt kuvan karvakasasta saa mitään selvää.

Sitäpaitsi tämähän on sukua pikkupojan vanhalle ihanalle Sami-nallelle, jonka kanssa poika on jakanut yönsä n. 10-vuotiaaksi asti!

Nallen vaatteet on pojalle pieniksi jääneitä ja äitin tekemiä.

Tämän Samin olen varannut jo aikaa sitten, että kun makaan dementiaosastolla vaipoissa, niin tämän haluaisin kainaloon. Siis eikö ole sielukas!

Illalla innostuin vielä ompelemaan. 1- ja 3-vuotiaat saivat paidat.

Ihanan pienen mykkyrän olen saanut syliin!

Ensi sunnuntaina meillä vietetään tämän pienen nimijuhlia!

Uusi hurahdus...

2010-02-18T04:29:00.000-08:00

Mulla on ihme tyyli hurahtaa aina johonkin juttuun, jonka parissa haluaisin sitten askarrella koko ajan, ajatella, tehdä ja hengittää vaan tätä yhtä asiaa. Vaikka sehän pitää nuorena, kun innostuu aina uusista asioista.
Nyt se on SUPERFOODS!

Ideana on syödä maailman ravintorikkainta ja puhtainta ruokaa noin lyhyesti sanottuna. Netistä löytyy superfoodsista runsaasti tietoa.

Pari päivää olen nyt syönyt viherpirtelöitä ja raakasuklaata. Viherpirtelöt on yllättävän hyviä. Raikkaita. Pähkinät antaa sille jämäkkyyttä, ettei ihan litkujen juomiseksi mene. Ja sinne voi mättää sekaan kaikki mahdolliset kasvikset, mitä talosta löytyy. Eipä tulisi vaikka tylsää ja mautonta kesäkurpitsaa syötyä muuten.

Päiväruuaksi kyllä ihan kypsennettyä kasvisruokaa. Mahan olen jo saanut sekaisin, mutta ehkä se on vain totuttelua ja pitäisi aloittaa varovammin.

Eilen ostin luontaistuotekaupasta gojimarjaa, kaakaonibsejä, macajauhetta ja kookosrasvaa. Parasta superia on varmaan kotimaiset marjat, joita syönkin joka aamu puuron kanssa ja pakkasesta löytyy vielä.

Tuntuu taas vaan tämä hurahdus epäilyttävältä, että kuinkahan kauan sitä kestää...

Mutta ei se mitään. Aina jotain jää elämään ja suuntaus kasvisruokaan on jo itänyt pitkään ja aika pitkälle sitä olen toteuttanutkin.

Makeat herkut on ollut mulle se vaikea paikka. Eihän se olisi, jollei niitä löytyisi kotoa, mutta kun mies tahtoo, että niitä pitää olla melkein päivittäin. Sokeri on addiktoivaa. Tosin eilen, kun olin syönyt raakasuklaata (superfoodia) ja mies kaivoi illalla piilosta ison levyn fazerin sinistä, ei tuottanut yhtään tuskaa sanoa ettei tee mieli!

Kävimme juuri Vantaalla työhön liittyen ja tapasin siellä parinkymmenen vuoden takaa työporukkaa vanhalta kotipaikkakunnalta. Ihmeellisesti mulle nyt palautetaan ihmisiä menneisyydestä!

Mä odotan, että mulle kirkastuisi miksi!

Vihreää teetä litkien ja gojimarjoja pureskellen

Illusiah

Ajatuksia näistä ajoista...

2010-02-16T02:49:00.000-08:00

Kuva ei ole omista kissoista, mutta laitoin sen ihan kuvitukseksi, kun on niin hauska. Oikeastaan mun olo on just niin kun tuolla pikkukissalla. Yritän luopua kaikesta väkisin yrittämisestä ja kuunnella, mitä elämä tarjoaa!

Meitä johdatetaan ja mikään ei ole sattumaa, jos vaan antaudumme sille.

Tunsin Minä olen- messuilla kohtaamisesta vanhan ystäväni kanssa, ettei se ollut sattumaa, vaan sain siitä tukea. Olen kovasti kiinnostunut esim meditaatiosta ja teenkin sitä nyt päivittäin ja ystäväni kertoi vetävänsä meditaatioryhmää.
Tänä aamuna herätessä oli tullut hauska tekstari. Vanha koulukaveri lähetti tekstarin, että olenko minä minä? Siis kun sukunimi on vaihtunut opiskeluaikojen jälkeen. Sähköpostissa oli odottamassa pitkä ketju vanhojen kurssikavereiden viestejä. Elokuussa on suunnitteilla kokoontuminen!
Olin hyvä kaveri erään viiskymppisen miehen kanssa ja kauhistuin, kun tajusin, että hän on nyt yli 70! No, ikähän on vaan numeroita, niin kun oli jo silloin.

Minä olen....

2010-02-13T22:29:00.000-08:00

Niin ja näiden ruusujen kera Lämmintä ystävänpäivää!

Eilen suunnistin kohti Espoon Dipolia Minä olen messuille. Perille tullessa kauhistuin, mahtuuko Dipoliin edes sisälle. P-paikat oli kaikki täynnä ja lisäksi jokaikinen auton kokoinen läntti lähialueella. Ajelin pitkin lähiseutuja 20 min ennenkuin löysin paikan, mihin uskalsin jättää auton. Sittenkin sakkoja peläten.
No mahtui Dipoliin sisään senään. Ennen olen käynyt Hengen ja tiedon messuilla Suomalaisella yhteiskoululla ja tuntui, että jotenkin siellä on intiimimpi tunnelma, eikä ole ehkä ihan niin isot markkinat kuin nämä. Mutta oli sitten ihan kivaa. Tapasin ystävän, jota en ole tavannut pariinkymmeneen vuoteen ja kävimme yhdessä kuuntelemassa luennon, jolla myös meditoitiin. Jäi hyvä mieli.
Kotiin lähti tuliaisiksi korvikset, Coelhon Veronika tahtoo kuolla, kirja Luovasta visualisoinnista, joka tuntuu tosi mielenkiintoiselta, Women energy-teetä, vihreää teetä ja suklaa-teetä, ruususuolaa ja intiaanisokeria.
Meditaatio on kiinnostanut minua jo pitkän aikaa ja jonkun verran olen harrastanutkin. Haluaisin sen osaksi jokapäiväistä elämää, mutta kun ain tuntuu, ettei ole rauhallista hetkeä, jolloin saisi olla yksin rauhassa. Nyt niskasta kiinni ja alan järjestämään sellaisen hetken. Ystäväni kertoi vetävänsä kotipaikkakunnallaan meditaatio-ryhmää, mutta tällaisella pikkukylällä tuollaisesta voi vain haaveilla!

Nyt puurolle ja sen jälkeen suunnistan hevostallille!
Tai jos pikkusen meditoisi ensin...

Käsityöongelmia ja juhlaa...

2010-02-10T00:24:00.000-08:00

NIIIIN... tässä ne nyt on .... kynsikkäät. Tai kaksi vasemman käden kynsikästä.

Niin kun mä inhoan lankojen päättelemistä ja tajusin mokan vasta kun olin päätellyt langatkin. : (

Peukalossa ei ole kiilaa, niin ajattelin, että yritän noukkia pyöröpuikolle langat jostain peukalon yläpuolelta ja sitten vaan leikkaa sormet pois ja puran puikkoon asti.

Sitten vaan... hirveä sähläyshän tästä tulee, mutta jos selviän, ei tarvitse kutoa koko kynsikästä uudelleen.

Edellisessä postauksessa valittelin pienen paikkakunnan huonoa tarjontaa ja niin se vaan on, ettei tästä kylästä löydy vetoketjua tähän vauvan pukuun. Ei viitsisi yhtä vetoketjua alkaa netistä tilaamaan ja sitten tulee aina tilattua muutakin ja kalliiksi tulee, sen sijaan, että kävelisi kauppaan ja ostaa sen mitä tarvitsee.

Eilen sitten tuskaantuneena ostin reilun kokoiset nepparit, mutta nyt täytyy ommella etumukseen lisäkaitaleet nepitystä varten. Muuten puvusta tuli aika kiva.

Ja sitten vaikeuksien jälkeen JUHLAAN!

Meillä on tänään 15-vuotishääpäivä ja sain lahjaksi Nomination-korun. Kuvassa vasta ranneke, kun halutut palat tulee tilauksena.

Kakkukin oli hyvää. Siitä on vaan muisto jäljellä (ja valokuva), kun söimme sen jo eilen.

Viikonlopun viettoa...

2010-02-08T04:47:00.000-08:00

Mies teki viikonlopun polttopuita, kuten kuvasta näkyy : )

No kuva ei ole ihan eiliseltä, mutta on niin mainio, että sopii¨kuvitukseksi.

Itse harrastin lähinnä käsitöitä, eli oli todella rauhallinen viikonloppu.

Kudoin vanhemmalle pojalle kynsikkäät, joita hän oli pyytänyt. Langat on enää päättelemättä. Nuoremman villapaita on kesken.

Uudelle vauvalle ompelin hupparipuvun, josta tulikin ihan nätti, MUTTA kun ei tästä kylästä löydy käsityötarvikkeita!

Puku on vetoketjua vaille valmis. Pitkän etsimisen jälkeen löysin liikkeen, jossa niitä täällä myydään, mutta se oli lauantaina suljettu.

Kankaat olen tilannut netin kautta.

Edelliseen työhön hain napit toiselta paikkakunnalta 25 km päästä. Siis todella ärsyttävää!

Nuoremman pojan paitaankin langat on tilattu netistä.

Jos aikoo harrastaa käsitöitä tämän paikkakunnan tarjonnan varassa, niin ei kyllä synny muuta kuin sukkia ja lapasia Nallesta ja seitsemästä veljeksestä.

Laitan valmistuneista kuvat, kun saan ne viimeisteltyä. Tulikin mieleen, etten päätellyt pojan kynsikkäitä, kun en löytänyt parsinneulaa... mistähän päin maailmaa sen saisi hommattua!

innostuksia...

2010-02-03T03:01:00.000-08:00

Mussa on aika paljon Imelda Marcosin vikaa, olen nimittäin kenkähullu. Terve järkeni on vaan tähän asti pitänyt hankinnat aisoissa. Olen ollut tosi kurinalainen. Tai ehkä raha on pitänyt mut aisoissa.

Mutta siis kattokaa näitä!

Iiihanat! Ja kehuvat, että on ergonomiset ja ihanat jalassa. Ja pohjakin kierrätysmateriaalia!

Ja hintaakin löytyy. Ihan tosissaan innostuin ja mietin, että olisi mahdollisuuksien rajoissa tilata nuo, mutta onneksi se hulluus meni ohi. ---- Löysin nimittäin uuden!

BONSAI!

Tämä ei maksanut paljon kymppiä enempää ja seisoo nyt toimiston pöydällä. Oksista on jo puolet hävinnyt, kuva siis hävityksen jälkeen, kun innostuin sitä muotoilemaan. Tästä voi saada ihan ihanan, jos onnistun pitämään sen hengissä. Tänään ostan orkideamultaa ja huomenna vaihdan mullat.

Niin ja kuparilankaa, että pääsen oksia taivuttelemaan.

Ulkona on ihan ilma ja olen tänään menossa ratsastamaan! Toivottavasti ei samalla jästipäällä kun viimeksi. Meinasi viedä minua kun pässiä narussa. Tämä neito on välillä sillä päällä.

Suloinen ja ihana...

2010-02-01T02:16:00.000-08:00

...on viikon vanha ihminen! Tässä kolmas pieni lapsenlapseni.

Edellisessä postauksessa kirjoitin halustani päästä olemaan vaikka viikonlopuksi ihan issekseen. Ei ole tullut kerrottua tästä haaveestani edes miehelleni, kun jotenkin ajatus on tuntunut niin kaukaiselta ja mahdottomalta. No tänään sitten kerroin eikä mies ollut moksiskaan. Sanoi että sitte sun täytyy mennä.

Seuraavaksi aloin etsimän netistä yhden tähden vuokrattavaa mökkiä melkein mistä vaan ilman mitään vaatimuksia. Meinasin pyörtyä kun halvin lautakotterokin oli 350 € ja 25 neliön mökki yhdellä tähdellä yli 5 ja puoli sataa! Jos ei jaksa loppusiivousta niin se myydään satasella.

Tuumasin, että täytyy varmaan laittaa kesällä teltta pihalle ja mennä sinne. Illalla sitten koputtelen ikkunaan, että pääsiskös telkkaria kattoo.

Kesäisin oleilemme saarissa nukkuen veneessä ja aikaisemmin teltassa, kun oli pienempi vene. Ajattelin silloin,että jään joskus saareen ja mies saa tulla myöhemmin hakemaan, mutta täytyy tunnustaa että olen sen verran arkajalka, etten uskalla, kun ei ole edes seiniä ympärillä.

Joku pikkueläin on jäänyt saaliiksi olohuoneen ikkunan alla. Onkohan nuo haukan siivenjäljet.

TAI jos enkeli on tehnyt mahalaskun!

Yksinolosta...

2010-01-28T23:25:00.000-08:00

Kuva on otettu toimiston ikkunasta lasin läpi noin 20-30 metrin päästä. Tilhiparvi on löytänyt aronian marjat ja vilinä on melkoinen. Jos marjat ovat jo vielä käyneitä, on hauskuus kaksinkertainen!

Viikonlopusta on tulossa rauhallinen ilman erityistä ohjelmaa. Poika on menossa tänään ja huomenna luovan kirjoittamisen kurssille, niin sekin rajoittaa menoja. Huomenna olen menossa ratsastamaan. Toivottavasti pakkanen pysyisi silloin kohtuudessa.

Mulla on haave, jonka haluaisin toteuttaa. Eikä edes kovin monimutkainen.

Haluaisin päästä johonkin pieneen mökkiin (ihanne olisi mummon) oleilemaan ihan yksikseen!

Ei ihan näillä pakkasilla vaan keväämmällä. Ottaisin mukaan lukemista ja piikkimaton. Läppäri pitäisi olla jo ihan siksikin, että voisin kuunnella halutessa jotain oikein kaunista, vaikka klassista musiikkia!

Puuhella olisi kiva ja kauheasti ei mukavuuksia tarvitsisi olla. Sähkö läppäriin riittäisi.

Pitäisin tulia ja lämmittäisin saunaa. Kännykkä olisi äänettömällä. Olisin vaan ihan rauhassa ja kuuntelisin itseäni.

Elän yleensäkin aika hiljaisesti, enkä kauheasti tapaile ihmisiä perheen ulkopuolella paitsi töissä. Mutta kun alkaa ajattelemaan kuinka usien on mahdollisuus olla ihan yksin, niin tosi harvoin.

Muutama viikko sitten mies ja poika lähti jonnekin ja olivat poissa muutaman tunnin. Nautin oikein ajatuksesta etukäteen ja laskin tunteja kuinka kauan saan olla yksin. Ei mun perheessä mitään vikaa ole ja nautin siitä että meillä on sellainen yhteisyyden tunne.

Illalla voisi kyllä vähän pelottaa, mikä on tosi tyhmää, enkä tiedä vaikka jo seuraavana päivänä soittaisin miehelle, että nyt tätä yksinolon nautintoa on saatu ihan riittävästi. Mutta sepä se, kun en tiedä, kun en ole päässyt kokemaan!

En ole koskaan asunutkaan yksin, kun jäin jo parikymppisenä vauvan yksinhuoltajaksi, niin on ainakin lapsi ollut aina mukana .

Monille tämä mun haaveilema tilanne on ihan toteutettavissa koska huvittaa (kade).

Ja ihanaahan se on, jos ei ole pakko olla yksin.

En tiedä ketään tuttuakaan, jolla olisi joku pieni tönö lainattavissa. Jos vuokraamme mökin, niin kuin joskus teemme, on se perhelomailua.

Joten taidan vaan haaveilla edelleen. Tai alan tekemään toivelistaa tai aarrekarttaa, mitä haluan tänä vuonna ja katson mitä tapahtuu. Kaikkihan on mahdollista!

sytomyssy...

2010-01-25T05:58:00.000-08:00

Mä tein tämmösen vähän eri mallisen myssyn. Tämmöset baskerin/löysän malliset tuntuu trendikkäämmältä : )

Alareuna on kyllä napakka. Ehkä se laskeutuva myssy myös on jollekin helpompi käyttää, kun on tottunut hiuksiin.

Silloin kun mun sisko oli tuossa kaljupäävaiheessa, tilaili hän peruukkeja e baystä, mistä niitä sai edullisesti. Sisko nauroi, että naapureita jännittää minkänäköinen ihminen naapuriovesta tänään tulee.

Näin upeita maisemia näkyy toimiston ikkunasta!

Pienen pieni poika...

2010-01-23T05:47:00.000-08:00

...syntyi eilen. Tässä tuore isosisko 1 v tapaa ensimmäistä kertaa pikkuveljensä.

Elämänmuutoksia...?

2010-01-20T00:06:00.000-08:00

Otsikon perässä on kysymysmerkki, koska mitään elämänmuutoksia ei ole tapahtunut!
Mutta on sellainen olo, että elämä on käymistilassa, nimenomaan henkisesti, ja elämänmuutoksia voi tulla lähiaikoina ja toivon sitä.

Siksi laitoin tähän tälläisen kuvan chakroista. Nappasin kuvan Quinoaa! blogista, jossa on hirveästi asiaa ravinnoista ja elintavoista ja Ayurvedasta ym.
Asioita, joita tahtoisin enemmän toteuttaa elämässäni, mutta esim. uudenlainen ravinto tuntuu vaikealta totetuttaa käytännössä, koska:
1. perhe ei suostu
2. tuntuu hankalalta alkaa opetella käyttämään uudenaisia ruoka-aineita, joita ei tunne
3. niiden saatavuuskin on hankalaa ja joutuu myös tilailemaan
4. kallista.

Blogissa oli myös viisaita asioita liikunnan harrastamisesta, miten pitäisi harrastaa lajia, joka on hyväksi juuri itselle. Motiivina ei pitäisi olla kilpailu tai miten saa muokattua vartalonsa ja näyttäisi hyvälle. Egosta lähtöisin oleva motiivi.
Oikeantyyppinen liikunta ei tunnu edes hikiseltä vaan ihminen tekee sitä koko ruumiillaan ja sielullaan, niin, että se tuntuu suorastaan meditatiiviselta.
Olen käynyt 6 vuotta kuntosalilla ja lopetellut viime vuoden aikana vähitellen. Jumpassa käyn viikottain. Eilen viimeksi sellaisessa ei superrasittavassa.
Jumppa on hyvä, mutta se omin minulle, joka vie muihin maailmoihin on ehdottomasti ratsastus.

Työelämään toivoisin muutosta. Tämä päivittäinen työ työntää niin kovasti poispäin, mutta niin kauan tässä on roikuttava, että olisi jotain muuta tilalle. Asuntolainat on maksettava ja kuukausittainen palkka on meidän perheelle välttämätön. Jätän tämän kohtalon ja enkelten huomaan! Jos mun ei ole tarkoitus tässä eläkeikään asti roikkua, niin kyllä mä kai kompastun johonkin mahdollisuuteen.

Kolmas pikki lapsenlapseni ei ole vielä syntynyt, mutta huomenna laitetaan syntymään! Olen torstaina ja perjantaina lomalla hoitelemassa 1 ja 3 vuotiaita isosiskoja. 1 v tulee ällistymään, kun tulee pienempi, joka vie paikan sylissä. On sellainen syliperuna.
Tervetuloa pikkuinen poika!

Hypnoosissa...

2010-01-17T06:27:00.000-08:00

Ostin miehelle joululahjaksi Syvärentoutuskasetin, jossa hypnoterapeutti ohjaa syvärentoutuksen ja asettaa alitajuntaan suggestioita koskien rentoutumista, terveyttä, sosiaalisuutta varmuutta ja hyvää yöunta.
Arvatkaa vaan onko mies kuunnellut sitä kertaakaan.
Tänään mulla oli harvinainen tilaisuus viettää muutama tunti kotona IHAN YKSIN.
Levitin peiton olohuoneen lattialle ja ja työnsin CD:n koneeseen. Olen ihan myyty!
Rentoutuminen oli tosiaan syvä ja silti olin koko ajan hyvin tietoinen kaikesta. Ohjelman kuuntelun jälkeen olo on ollut ihan loistava. Fyysisesti ja psyykkisesti. Ja parasta on, että kun suggestiot asetetaan alitajuntaan ja käyn ohjelmaa välillä läpi uudestaan, niin vaikutuksen pitäisi kasvaa ja vaikuttaa jokapäiväiseen elämään.
Taidanpa heti tilata samasta paikasta suggestiivisen CD:n koskien painonhallintaa...

Tein aikaisemmin postauksen, jossa esittelin makuuuoneeseen virkkaamani maton. Kudetta jäi vielä, joten virkkasin myös kylppäriin pikkumaton. kude menikin niin tarkkaan, että pari hapsuakin jäi puuttumaan.

Lyhensin yhden hameen ja kun kone oli esillä toteutin kauan hautuneen ajatuksen tehdä lasioviseen kaappiin vanhasta pellavalakanasta verhot. Tuli ihan nätit.

Törmäsin netissä hyvään kampanjaan, jossa tehdään myssyjä sytostaattihoidon takia hiuksensa menettäneille.

Myssyt lahjoitetaan sairaaloille, mistä niitä jaetaan potilaille. Kahden entisen kaljupään, jo kuolleiden, siskona haluan ehdottomasti osallistua.

Jostain syystä en saa sytomyssynapin linkkiä toimimaan, vaikka kopioin osoitteen ja liitän, muta googlettamalla kampanjasta varmaan löytyy tietoa.

Jotain valmista...

2010-01-14T09:12:00.000-08:00

Neuloin tällaisen pipon tai baskerin. Ei ehkä kaikista kaunein, mutta mukava päässä. Virkkasin vielä reunaan ruusukkeen, joka jää nyt vaan tuonne pään toiselle puolelle. Neuloin langasta jota sattui kotona olemaan. Oli ihan hyväntuntuista lankaa, mutta ehkä tämä olisi pitänyt neuloa paksummasta.

Olemme kuulleet kauheita uutisia Haitista. Tuntuu avuttomalta, kun ei pysty tekemään mitään, vaikka toisilla ihmisillä on hirveä hätä ihan vaan vaikka juomavedestä. Miten helppo minun olisi sitä teoriassa antaa.

Huomenna tulee pikkutyttöset iltapäivällä hoitoon, kun vanhempansa lähtevät ultraäänitutkimukseen ja tarkastelemaan tulevan sisaruksen vointia. On olemassa mahdollisuus, että jäävätkin tällä reissulla sairaalaan. Tuntuu olevan niin kypsä tapaus : )
Huh huh! Kohta kolmen lapsen mummo!

Uutta valmiina...

2010-01-11T23:03:00.000-08:00

Viikonloppuna valmistui makuuhuoneeseen kuvan matto. Työtä oli kiva tehdä, kun se on niin nopea virkata, mutta varsinkin alkuun kädet väsyi ja joutui vähän peukaloa laastaroimaan. Paksun kuteen virkkaaminen on aika raskasta. Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Mitään varsinaista mallia mulla ei ollut ja loppukuteista ajattelin virkata vielä vessaan maton. Ehkä ihan vaan sileän ja reunaan lyhyet hapsut.

Sunnuntaina kävimme uimahallissa ja tarkoitus oli ottaa 3- vuotias mukaan, mutta olikin kuumeessa. Otettiin sitten 1 v pikkusisko. Tyttö on kuin aurinko aina suu hymyssä ja tulo- ja menomatkan takapenkillä lävi sellainen tirskunta. Uimahallissa sitten veti kyllä vakavaksi. Tyttö oli koko ajan takertunut minuun kuin pikkuinen apina ja sylistä vaan tarkkaili silmä kovana mitä hallissa tapahtui.

Ulkona on iha nmahtavat maisemat nyt ja laitan tähän pari pihakuvaakin pitkästä pitkästä aikaa...

Alla päivänhattu!

Surullista aikaa...

2010-01-07T23:26:00.000-08:00

Vuosi sitten siskollani oli enää 4 päivää elinaikaa jäljellä. Kaikki kauhukuvat nousevat taas tuoreina mieleen. Telkkarissakin mainostetaan tämänvuotista TV gaalajuhlaa, jonka mainospätkä on viime vuoden juhlasta. Siskoni oli viimeisenä iltanaan siellä juhlassa ja nyt seuraan silmä tarkkana näkyisikö hänestä edes vilaus.

Luen nyt -laatikossani tuossa yläkulmassa on kirja Enkeleitä hiuksissani. Surkean huonosti kirjoitettu, mutta kirjan sanoma, miten ympärillämme on lukematon määrä työttömiä enkeleitä tarjoamassa apuaan, on ihana.
Lähellämme on myös aina suojelusenkeli. Tämän vuoden projekti onkin ehkä oppia työntämään huolet enkeleille ja ottamaan apu vastaan!

Synttärilahjaksi..

2010-01-04T23:32:00.000-08:00

3 vuotta tänään täyttävälle pikkutytölle neuloin kuvan paidan, myssyn ja sukat. Tilasin tarvikepaketin ohjeineen Helmi Vuorelmalta. Tuntui tosi kätevältä systeemiltä täällä pikkukylässä, kun oikeita lankoja on vaikea löytää ja en ole niin kokenut neuloja, että osaisin vaihtaa toisenlaiseen lankaan pilaamatta koko juttua!

Langat ja malli tuntuivat laadukkailta. Pipoonkin kuuluu puuvillalangasta neulottu vuori, niin on miellyttävämpi käyttää.

Toivottavasti koko on vaan suunnilleen sopiva. No onneksi ei ainakaan liian pieni. Piti tietysti lisäksi ostaa jotain lasten krääsää eli muovihevonen, jonka mukana on harja, että hevosen häntää ja harjaa voi hoitaa.
Seuraavaksi haluaisin neuloa itselleni kaulahuivin ja pipon tai baskerin. Tosin kotona odottaa tilaamani luonnonvalkoiset Eko matonkuteet, joista aion virkata pyöreän maton tai parikin.

Uuden vuoden alku...

2010-01-03T07:15:00.000-08:00

Voi miten odotan töihin pääsyä.Olen ollut lomalla ties kuin pitkään ja olen niin rasittunut. Ensin vatsatauti ja sitten flunssa. Olen ollut kipeä suunnilleen koko loman kaiken muun ikävän lisäksi, mitä on tapahtunut. Pojan tyttäret tuli eilen hoitoon, kun isänsä ja 8 kk:lla oleva miniä ovat molemmat kipeinä. Viime yönä ei paljon nukuttu. En oikein osaa, vaikka lapset nukkuisivatkin.

Ensin illalla 2 v oksensi ruokapöydässä. Illalla kun laitoin pienempää nukkumaan ja annoin maitoa tuttuipullosta tuli oksennus aika vauhdikkaasti. Ei muuta kuin lakanat ja tyynyjäkin vaihtoon. Onneksi ? suurin osa tuli päälleni, niin ei mennyt sänky ihan käyttökelvottomaksi. Kun myöhemmin vein isompaa nukkumaan, oli huoneessa ihan mahtava hajuefekti, jonka alkuperä ei jäänyt epäselväksi. Vaippakaan ei pitänyt sellaista määrää ja taas lakanat vaihtoon, vauva pesulle ja pesukone pyörimään.

Ihan mahtavia ipanoita!

Paha, Paha joulu...erittäin joulukriittinen kirjoitus, älä lue jollet halua pahoittaa mieltäsi..

2009-12-29T04:06:00.000-08:00

Joulu on joku sellanen pirullinen keksintö, jolla ihmiset saadaan tuudittautumaan siihen uskoon, että mieli hyvä hellä on joka ihmisellä ja universaali rakkaus kukoistaa. Mutta silti monella ahdistus on heti pinnan alla ja siltä ummistetaan silmät nopeasti jos ei muuten niin lasten takia. Nehän pitää saada uskomaan tähän samaan soopaan.

Ikoni on sisareni maalaama. Tosi kaunis. Sisko teki itsemurhan 12. 1. 2009.

Joulu vietettiin perheen kanssa Kotkassa äitini luona. Sain joko hirveän vatsataudin tai ruokamyrkytyksen, mutta en viitsi edes kuvailla mitä siitä seurasi. Se alkoi joulupäivän aamuna ja tänään vasta alkaa tuntua vähän normaalimmalta. No enpä ole ennen laihtunut jouluna.

Alla äidin nukkekoti. Kirjailijan huoneesta on joku (ehkä kirjailija itse) sammuttanut valot.

Alla olevassa kuvassa on talon keittiö, missä piika istuu aina vaan yleensä pöydän ääressä kaljapullo nenän edessä, mutta jouluna ollaan vieraskoreita ja piikaparaltakin on viety lohtu.

Tapaninpäivän iltana tai iltayöstä, olin jo nukkumassa, sain puhelun, että vanhempi poikani oli ollut kolarissa. Hänet oli viety teho-osastolle 60 km päähän. Murtumia on päässä, niskassa, lantiossa, kylkiluut poikki.
Luojan kiitos ne eivät kuitenkaan olleet niin pahoja, että vielä kävelee.
Soitin äsken sairaalaan. Sitkeä poika, ilmoitti puhelun lopuksi lähtevänsä nyt varastamaan jostain pyörätuolia.

Alla olevan kuvan olen piirtänyt hiilellä pienemmästä pojastani, kun hän oli 4 v.

Ehkä voisin ensi vuonna lähteä jouluksi vaikka erämaamökkiin. En vaan ehkä uskaltaisi tulla sieltä pois kuulemaaan, mitä kaikkea kauheaa maailmassa on tapahtunut poissaollessani.

Salainen jouluystäväni...

2009-12-27T08:47:00.000-08:00

oli murmeliini, jolta sain ihan ylenpalttisen paketin! Hieno retropöytäliina ja nätit joulukuusenkoristekulkuset..

Tosi nätit sirottimet..

Carl Larsson- tarjottimen ja suklaata...

Pienen naulakon, lasinpidikkeen ja pienet astiat...

fillarit koko kotona-asuvalle perheelle ja hienon joulupurkin...

Tässä toinen kuva joulukulkusista...

Ja vielä ihanan sydämen, joka on löytänyt itselleen paikkansa.

Kiitos Murmeli!

Muuten jouluni on ollut kamalampi kuin ikinä paitsi viime joulu jolloin näin sisareni viimeisen kerran, mutta tästä aiheesta uusi postaus, kunhan vähän toivun:(

Tänään olen...

2009-12-22T06:08:00.000-08:00

...paketoinut kasan lahjoja!

Kohta (parin tunnin päästä) lomalle...

2009-12-18T01:59:00.000-08:00

...paitsi, että maanantaina joudun käymään töissä. Tulee toimittaja tekemään yhdestä suunnitelmasta juttua paikallislehteen.

Työpaikan kahvituntiringille tein eilen illalla joululahjaksi Huolinukkeja:

Ovat niin huolia täynnä julkisen sektorin pienipalkkaiset, murrosikäisten äidit. Yksinhuoltajia, juovia aviomiehiä jne...

No jospa huolinukke auttaa. Ajatus on lähtöisin Guatemalasta. Lapset kertoivat illalla huolen nukelle, joka yön aikana murehti huolen pois! Siis kätevää!

Vartalo on tehty pakastepussinsulkijoista ja näitä oli aika hauska näperrellä.

Yritin tehdä eilen tryffeleitäkin, mutta ei oikein onnistunut. Tuli liian litkua, vaikka ohjeen mukaan pitäisi olla niin jähmeää, että voi pyöritellä käsissä muotoonsa. No, luulen että mies ja poika pistelee ne lusikalla ihan mielellään jo näin ennen joulua.

Kotiin kun pääsen painun ensin päikkäreille, tuli eilen juotua lasillinen glögiä liikaa, ja sitten siivoamaan.

Pyykkinappuloita...

2009-12-17T00:39:00.000-08:00

Nyt ne tuli, ihanat pyykkinappulat! Se kesti tosin ihan omaa syytä, kun sähläsin tilauksen kanssa. Mutta olin ommellut vanhasta pellavalakanasta tällaisen

pussin, joka odotti käyttöä. Mies totesi vaan, että : "Eihän mun tarvi kaikkee ymmärtääkään."

Miehelle voi olla vaikea ymmärtää, että nainen voi odottaa kuumeisesti postista Pyykkinappuloita.

Vielä kun keksisi pihalle jonkun muun kuivatusysteemin, kun sen muovinaruisen sateenvarjon, joka lonkottaa vinossa kun yritän asetella pyykkejä niin, että se pysyisi jotenkin suoraan. Mä inhoan sitä.

Illalla olin ratsastamassa ja olin ihan kertakaikiaan jäätymässä sinne hevosen selkään. Yleensähän aina ratsastaessa on joko lämmin tai hiki, mutta kun pakkasta oli yli 20 astetta, säästeltiin hevosia ja mentiin hissukseen, ettei hevoset siellä pakkasessa hengästy ja hiostu. Tallilta jo yritin soittaa kotiin, että saunan uuniin tuli, mutta akku loppui juuri sopivalla hetkellä. Kotiin tullessa olikin iloinen yllätys, kun sauna oli kuumana.

Viimeisiä työpäiviä tänä vuonna...

2009-12-15T04:40:00.000-08:00

...ja on kuin tervanjuontia!

Työteho on aika matalalla. Tämä työ on sellaista pitkäjänteistä ja itsenäistä, eli vaatii jonkin verran itsekuria, että saa aikaan. Nyt sopisi sellainen joku järjestely tai muu homma joka tapahtuu tässä ja nyt omin käsin.

Löysin netistä ihanan paperitähden ohjeen ja A nelosista saa aikaan vaikka tällaisia...

Kotona odottaa useampikin ihana käsityö. Tämä päiväyö häiritsee harrastuksia. Tilasin netistä juuri vaaleaa ontelokudetta, josta alan virkkaamaan mattoa. Lisäksi työn alla on juuri lapsen villapaita, pipo ja sukat. Olen myös suunnitellut yhteen lasioviseen kaappiin verhoja vanhasta pitsilakanasta. Ostin eilen myös pakastepussinsulkijoita, joista askartelen huolinukkeja. Niistä voi tulla aika kivoja, paisti jos turhaudun paksujen sormieni kanssa ja rynttään roskiin koko ukon.

Jokohan tilaamani puiset pyykkipojat olisi tulleet. Olen odotellut, että saan tänne kuvan valmistamastani pyykkipoikapussista. Eihän se ole valmis ilman tyyliin sopivia poikia.

Olen ihmetellyt tämän blogin jouluvärejä. En ole ennen huomannut, että joulu on mulle noin sinisävyinen. Mutta kyllä kun ajattelen joulua, tulee mieleen syvänsininen tähtitaivas ja kimalteleva hanki.

Mutta voisi tässä blogissa silti olla vähän lämpöisemmät värit.

Ompelusta ja joulunvalmistelua....

2009-12-12T08:58:00.000-08:00

Tein vanhasta pellavalakanasta tälläisen lokerikon. Taskuihin siirsin kuvia vanhoista postikorteista, joihin on kirjoitettu kuvapuolelle. Pesulassa käytetään näitä ihania metallilankahenkareita.

2-v pojantytär käväisi mummilla leipomassa. Tähtitorttuja tuli ihan kiitettävästi. ja makuunhan ei vaikuta se, että mihin suuntaan sakarat osoittaa.

Kädet kävivät niin, ettei mummi ehtinyt saada pellille....

....kuin yhden ainoan tortun!

No, mulla olikin vaan yksi käsi käytössä, kun toisessa kainalossa oli yksivuotias, jonka piti myös osallistua mahdollisimman paljon. Mitenhän kädet riittää, kun tammikuussa näitä pieniä on jo kolme!

Tänään perjantaina...

2009-12-11T01:50:00.000-08:00

Olen kovasti tehnyt käsitöitä, joista en nyt kuitenkaan saa kuvia tänne blogiin. Niinpä tuossa kuva, joka sopii joulun odotukseen.
Loma alkaa viikon päästä ja odotan jo niin, että pääsen keskittymään kotiin ja käsitöihin ja lepäämään... Tulee tietysti mieleen, että todellisuus onkin jotain muuta. Siivoamista, puuttuvien lahjojen etsintää täysistä marketeista, järjettömien ruokamäärien ostaminen järkyttävällä hinnalla ja kotiin raahaamista...
Jospa yritän pitää pääni ja siivota ei kauheasti tarvitse. Ihan vaan viikkosiivous. Ruokiakaan ei niin hirveästi tarvitse, koska olemme poissa ainakin aaton ja joulupäivän. Lahjat suunnilleen on. Isoimman osan olen itse tehnyt ja jotain ostanut Ateneumin kaupasta.
Jotain pientä täydennystä vaan.
Olen keskittynyt niin joululahjojen ompeluun, etten ole uhrannut ajatustakaan jouluruokiin, pipareihin tai torttuihin. Pitäisiköhän...
En kyllä kauheasti välitä, vaikka jouluna syötäisiin valmiita laatikoita. Vaikka viime jouluna tein porkkanalaatikkoa itse kasvattamistani porkkanoista!
Voisinkin nyt viikonloppuna tehdä tortut ja piparit. Ja omatekoinen Arabialainen maustekakku on hyvää!
Mä tunnen ihan lihovani kun vaan ajattelen näitä joulusyömisiä!
No, liikuntaa vastapainoksi. Tänään olen menossa ratsastamaan.

HYVÄÄ JOULUNODOTUSTA KAIKILLE!

Keittiötä...

2009-12-07T00:31:00.000-08:00

Sain tuolta yhdestä blogista idean kuvailla keittiötä. Mun kuvat on vaan tälläisiä yksityiskohtia. Jotenkin siinä toisessa blogissa kuvat kertoivat niin kivasti ihmisestä ja tyylistä. Sattuneesta syystä (sotkuinen keittiö) kuvat on kaikki tuosta hartioiden korkeudelta tai siitä ylöspäin.

Vanha kaappi, josta tykkään kovasti. Päälle on vaan sinnekin kertynyt roinaa.

Tämä koristus on kodihoitohuoneeseen menevän oven päällä. Mun mielestä tämä on vanhan seinäkellon yläosa.

Vanhaa lasia yläkaappien päällä. matalat pullot on puhallettua lasia 1800-luvulta. Lasin sisällä on isoja kuplia ja vaikka kuvassa ei selvästi näy, on ruskean pullon kaula ihan vinossa. Korkeampi kirkas pullo on vanha apteekkipullo.

Viereisessä kuvassa olevat veitsi ja haarukka on myös tosi vanhoja, vaikken ikää varsinaisesti tiedäkään.

Jotenkin tekisi mieli niitä puhdistaa (veitsen varressa on jotain maalitahrojakin), mutten uskalla , etten pilaa niitä. Pitäisi saada jostain ohjeet.

Tässä Arabian Kesäkukka sarjaa ja saman tyylinen kannu. Ovat turvassa korkean kaapin päällä. Mummon vanhoja. Niitä on kaapissa enemmänkin, mutta kun kaikkea ei voi levitellä esille, koska mun keittiöstä tulisi museo. Keittotaitoni onkin surkea, joten keittiö inspiroi enemmän museona!

Tuosta kodinhoitohuoneen ovesta tuli mieleen,että olisipa hauska haaste kuvata kodinhoitohuoneet ihan rehellisesti ilman ennakkosiivousta ; )

Ja kiitos kaikille, jotka kommentoivat pojan Metsässä-ainetta! Tokihan poika ja me tiedetään, että hän on kielellisesti lahjakas, mutta hänenkin tee mieli välillä testata tekstejään.

Ja ehkäpä tekstin lukeminen tuotti iloa muillekin...

1.Adventti takana...

2009-12-01T23:11:00.000-08:00

Eikä mulla ole edes adventtikynttilöitä. Kaikkia sekalaisia vaan joka puolella!

Ihanan amarylliksen ostin. Mä rakastan niitä! Ekan kerran mulla on tälläinen kerrottukukkainen.

Keittiön verhotangossa roikkuu tämä "myrttiseppele". Ihan nätti ja kiva koristella eri vuodenaikojen mukaan.
Koristelin sen lauantaiksi, kun vietimme pikkujoulua. Joimme glögiä ja söimme keksejä, juustoja ja munkkeja. telkkari oli kiinni ja kuuntelimme joululauluja. Poikakin sanoi, että tunnelma oli ihan kuin isona jouluna.

Sunnuntain käytinkin sitten yhden joululahjan tekoon pienelle tytölle. Vasemmanpuoleisen enkelin tein jo vähän aikaisemmin ja oikeanpuoleinen on uusi. Hiukset aiheutti ensin päänvaivaa (mitäpä muutakaan), mutta sitten keksin tehdä ne huovutusvillasta. Ensin ompelin jakauksen kohdalta ja sivuilta tiukasti ja sitten vähän neulahuovutin, että sain pysymään kasassa ja vielä liimaa alle.

Ja ei - joulukuusi ei ole tulessa, vaan kuvattu hitaalla valotuksella. Kuvassa kuusi näyttää isommalta kun on oikeasti. Jalan ostin syksyllä kirpparilta. Kiva pikkuinen pöytäkuusen jalka.